Ennen vanhaan varoiteltiin kylmällä kivellä istumisen aiheuttavan flunssaa. Asia ei ole ihan niin suoraviivainen, mutta kylmällä on kyllä vaikutusta vastustuskykyymme.
Talvikuukausina vietämme paljon aikaa sisätiloissa. Lämmityksen ja ilmastoinnin vuoksi sisäilma kuivattaa hengitysteidemme limakalvoa. Kuiva ja ohentunut limakalvo ei enää suojaa elimistöämme niin tehokkaasti, jolloin hengitysilman kautta elimistöömme päätyneet taudinaiheuttajat pääsevät läpäisemään ensimmäisen ”palomuurimme”, eli limakalvon herkemmin.
Kylmä ilma heikentää myös nopeasti vastustuskykyämme. On tehty tutkimuksia, että jo 20 minuutin oleskelu kylmässä ilmassa heikentää limakalvomme kykyä vastustaa taudinaiheuttajia.
Flunssaa ei siis yleensä aiheuta pelkkä kylmä ilma, vaan usein kyseessä on yhteisvaikutus siitä, että limakalvomme on heikkokuntoinen ja vastustuskyky laskee luontaisesti kylmässä. Jos sattumalta nenämme limakalvolla on samaan aikaan taudinaiheuttajia, ne pääsevät helpommin sisään elimistöömme. Tämän vuoksi flunssaa esiintyykin eniten talvi- ja kevätaikaan.
Flunssaviruksia liikkuu kaikkialla missä liikkuu ihmisiäkin. Osa viruksista saattaa olla nenämme limakalvoilla useita päiviä ennen kuin se pääsee lisääntymään ja aiheuttamaan meille oireita. Suurimman osan taudinaiheuttajista nenämme luontainen puolustusjärjestelmä tuhoaa ennen kuin edes tiedämme kantavamme taudinaiheuttajaa matkassamme.
Flunssaviruksia löytyy yleensä enemmän nenäeritteessä kuin syljestä. Tämä johtuu siitä, että hengitämme pääsääntöisesti nenän kautta ja nenähengityksen mukana virukset kulkeutuvat nenäämme ja jäävät kiinni nenän limakalvojen värekarvoihin, joiden tehtävänä onkin napata taudinaiheuttajat.
Syljestä viruksia ei yleensä löydy, mutta suuhengityksellä värekarvat sijaitsevatkin vasta keuhkoputkissa, jolloin taudinaiheuttajat yleensä pääsevät syvemmälle elimistössämme. Flunssa-aikaan kannattaakin suosia nenähengitystä, jolloin elimistömme oma hengityssuojain on tehokkaimmin käytössä.
Itämisaika flunssalla vaihtelee viruksittain; yleensä se on 24-72 tuntia. Rinovirusinfektioissa oireet voivat alkaa jo tätäkin aiemmin. Joidenkin muiden virusten kohdalla itämisaika tartunnasta voi puolestaan olla muutama päivä.
Flunssapotilas alkaa tartuttamaan flunssaa siis jo ennen oireiden alkamista. Niinpä flunssatartuntoja on käytännössä vaikea välttää, vaikka varoisikin yskiviä ja nuhaisia ihmisiä. Suomalaisissakin tutkimuksissa on osoitettu, että flunssavirusten siirtymistä ihmisestä toiseen on vaikea välttää perheissä tai suurissa ihmisryhmissä, kuten työpaikoilla, kouluissa tai päiväkodissa.
Useissa perheissä tai päiväkotiryhmissä on flunssakautena todettavissa useammankin tyyppisiä viruksia. Usein sairastuminen laskee vastustuskykyä, joten seuraavan taudinaiheuttajan on helpompi päästä ohittamaan luontainen vastustuskykymme. Kehittyneemmästä vastustuskyvystä johtuen perheen vanhemmat eivät kuitenkaan aina saa tartunnasta oireita, toisin kuin perheen pienimmät, joilla vastustuskyky on vasta muotoutumassa.
Flunssaa voi aiheuttaa hyvin monenlaiset virukset. Tyypillisin nuhakuumeen aiheuttaja on rinovirus, joka aiheuttaa suurimman osan lyhyistä sairauspoissaoloistamme. Flunssaa sairastetaan eniten talvikuukausien aikana syyskuusta marraskuuhun.
Tälle talvikaudelle povataan voimakasta RS-virus aaltoa, joka esiintyy yleensä suurimpana flunssakautena marraskuusta tammikuuhun. Muita flunssaa aiheuttavia viruksia on kaiken kaikkiaan kymmeniä, mutta viruksilla on kyky muuntautua ajan myötä.
Tavallisimpia flunssaviruksia ovat, boka-, metapneumo-, adeno-, entero-, influenssa-, parainfluenssa- ja korona-virukset, joiden esiintymishuippu on tavallisimmin talvikuukausina. Enterovirus tekee poikkeuksen, koska sitä tavataan erityisesti alkusyksystä.
RS-virus eli respiratory syncytial-virus on pienimpien lasten kannalta hankala virus, koska se voi aiheuttaa flunssan lisäksi sairaalahoitoa vaativaa keuhkoputkitulehdusta. Parainfluenssavirukset aiheuttavat lapsilla herkästi kurkunpäätulehdusta, joka saattaa myös vaatia sairaalahoitoa tai käyntiä päivystyksessä.
Flunssa alkaa tyypillisesti nenän tukkoisuutena ja nuhana sekä melko usein kurkkukipuna. Yleisoireina ilmenee kuumetta ja vilunväristyksiä. Yskä seuraa tyypillisesti parin päivän sisällä. Nuha on aluksi varsin vetistä, mutta muuttuu päivien kuluessa sameammaksi erityksen vähetessä. Paksu nuhaerite siis useimmiten merkitsee taudista paranemista, ei esimerkiksi poskiontelotulehdusta. Yskä puolestaan on aluksi kuivaa ärsytysyskää ja muuttuu vähitellen limaisemmaksi. Hyvin tavallista on, että yskimistä jatkuu pitempään taudin muiden oireiden jo hävittyä. Kuume puolestaan liittyy useimmiten taudin alkuvaiheeseen.
Flunssan oireet vaihtelevat jonkin verran aiheuttajaviruksen mukaan. Rinovirukset ja koronavirukset aiheuttavat herkästi nuhakuumetta, parainfluenssavirukset puolestaan nielu- ja kurkunpäätulehdusta.
Influenssaviruksiin liittyy usein yleisoireita, kuten lihas- ja päänsärkyä sairauden alkuvaiheessa. Pienillä lapsilla influenssavirusten aiheuttamat oireet, kuten kuume, yskä ja nuha, ovat kuitenkin hyvin samanlaiset, kuin muidenkin aiheuttajavirusten aikaansaamat, eikä influenssaa voi pienillä lapsilla erottaa muista hengitystieinfektioista. Tärkeää on muistaa, että influenssarokotus estää vain varsinaista influenssatautia, ei flunssaa yleisemmin. Eri virusten aiheuttamat oireistot muistuttavat toisiaan kuitenkin niin paljon, että pelkkien oireiden perusteella ei aiheuttajaa voi nimetä.
Toinen tärkeä oireiston voimakkuuteen vaikuttava tekijä on potilaan vastustuskyky kyseistä virusta kohtaan. Pienellä lapsella, joka sairastaa ensimmäisen kerran esimerkiksi parainfluenssavirusinfektion, on runsaat oireet kuumeineen. Vanhempi sisar tai aikuinen voi sen sijaan sairastaa saman infektion huomattavasti lievemmin oirein tai täysin oireettomasti, koska hänellä on vastustuskykyä kyseistä virusta kohtaan.
Flunssa kestää usein yli viikon. Melko sitkeässä elää ajatus siitä, että ”normaali” flunssa kestää 3–5 päivää. Todellisuudessa esimerkiksi rinovirusten aiheuttaman taudin on tutkittu kestävän esimerkiksi lapsilla keskimäärin 7–12 vuorokautta ja aikuisilla kaksikin viikkoa.
Nuha ja nenän tukkoisuus ovat flunssan tyypillisiä oireita. Nuha lähtee niistämällä ja yskä yskimällä, oli vanhan kansan neuvo ja se toki pätee vieläkin.
Usein nenän tukkoisuus kuitenkin hankaloittaa hengitystä ja yöunta, joten sitä halutaan helpottaa. Tukkoista nenää voi hoitaa nenän kostutuksella, lämpimällä höyryllä ja erilaisilla menthol-tuotteilla. Lämpimän höyryn on lisäksi tutkimusten mukaan myös todettu vähentävän virustaudin kestoa ja jopa ennaltaehkäisevän sitä silloin, kun lämmintä höyryä ohjataan suoraan nenän limakalvoille heti silloin kun tuntee flunssan ensioireita.
Yli 2-vuotiaille lapsille voidaan käyttää limakalvoa supistavia lääkeaineita sisältäviä nuhatippoja ja -sumutteita. Niitä tulee käyttää kuitenkin korkeintaan muutaman päivän, sillä pitkäaikainen käyttö voi ärsyttää nenän limakalvoa ja tätä kautta jopa heikentää vastustuskykyä. Tutkimusten mukaan nenäsumutteiden teho on jäänyt myös melko vähäiseksi. Suun kautta annettavista antihistamiineista on infektionuhan hoidossa niukasti apua.
Höyryn hengittäminen kattilan kautta on vanha konsti hengitysoireiden helpottamiseen, sekä nenässä että nielussa. Höyryhengitystä voi tehdä suomalaisella innovaatiotuotteella WellO2:lla. Höyryä voi hengittää niin suun kuin nenän kautta, jolloin saadaan kosteutettua hengitysteiden limakalvoja tehokkaasti. Nenän hoito onnistuu WellO2-laitteen nenämaskilla, joka avaa kohdennetusti ja nopeasti nenää. Laitetta on turvallista käyttää useitakin kertoja vuorokaudessa.
Flunssasta johtuvan yskän hoitoon on historian aikana pyritty löytämään erilaisia hoitokeinoja. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että turvallisia ja tehokkaita lääkkeitä ei varsinkaan lapsille juurikaan ole tarjolla. Edellä mainittu lämmin höyry on tutkimusten mukaan oireiden lievittämisessä tehokkain apukeino. Tutkimukset osoittavat, että höyryn pitää olla tarpeeksi lämmintä, mutta ei liian kuumaa, jotta se antaisi maksimaalisen avun ja vaikuttaisi myös hengitysteiden limakalvon toimintaa tukevasti.
Varsinaiset yskänlääkkeet, ilman reseptiä saatavat tai lääkärin määräämät, lievittävät jonkin verran oireita, mutta yskän kestoon niillä ei tutkimusten mukaan ole juurikaan vaikutusta. Hunajalla on joidenkin tutkimusten mukaan vaikutusta yskäoireiden helpottamiseen. Hunajaa ei kuitenkaan suositella alle 1-vuotiaalle.
Eritteiden poistumista hengitysteistä flunssa-aikaan helpottaa myös yskäoiretta. Eritteiden poistumista voi tukea vastusharjoittelulla. Huffaushengitys on yskintä tapa, jolla hengitykseen luodaan vastusta, jolloin voidaan luoda hengitysteihin painetta, joka nostaa limaa ylöspäin hengitysteissä, jolloin se on helpompi yskiä pois. Hengitysapuvälineitä liman irrottamiseen on esimerkiksi vesi-pep-pullo ja jo aiemmin mainittu WellO2-laite.
Yksi hyvä keino on myös säätää sängynpäätyä niin, että pääpuoli on vähän koholla. Jotta tämä menetelmä olisi tehokas, tulisi noston olla melko reilu (yli 30 astetta). Jotta asento säilyisi rentona, auttaa tyyny polvitaipeissa siihen, että flunssainen ei valu sängyn jalkopäähän.
