“Every breath and every step can be nourishing and healing.”
-Thich Nhat Hanh-
Hengittäminen on yksi kehomme tärkeimpiä toimintoja. Toisaalta hengitys ja sen luoma liike on vapaasti virratessaan myös niin automaattista, että tuskin edes huomaamme sitä. Huomiomme kiinnittyykin hengittämiseen vasta, kun siinä tapahtuu jotain poikkeuksellista muutosta tai kun se ei olekaan enää niin helppoa ja vaivatonta. Jokainen hengitys, askel ja liike voi olla kehoamme virkistävä, ravitseva ja parantava, jos tietoisesti harjoitamme niitä säännöllisesti ja monipuolisesti. Mitä parempi yhteys meillä on omaan kehoomme ja hengitykseemme, sitä paremmin osaamme kuunnella niitä myös ryhmässä liikkuessamme.
Ryhmäliikunta voi luoda koettua yhteisöllisyyttä, lisätä motivaatiota ja nautinnollisuutta tekemiseen, joihin ei välttämättä yksin tehdessä riittäisi toimeenpanon voimaa eli volitiota. On olemassa kuitenkin monta asiaa, jotka voivat estää tuon nautinnollisuuden tunnilla tekemisestä ja olemisesta. Ensimmäinen haaste on, että emme ole toistemme klooneja, vaan yksilöitä – omanlaisiamme, omanlaisella kehon ja hengityksen rytmillä valjastettuja persoonia, mutta samassa tilassa ja ryhmässä.
“Emme ole toistemme klooneja, vaan yksilöitä.”
Persoonallisuuden ja yksilöllisyyden jälkeen tekemistä ryhmässä haastavat senhetkinen vireystaso suhteessa tunnin sisältöön. Esimerkiksi tanssillinen tai muu vastaava tunti vaatii kaikkia osallistujia pysymään samassa liikkeen rytmissä. Onko tunnin tempo hidas vai nopea, ja millaisia liikkeitä tunnilla tehdään? Millainen on oma kehonhallinta, koordinaatio ja tasapaino? Tai millainen yhteys on omaan kehoon eli onko liikkeet, oma hengitys ja kehon tuntemukset helppo vai vaikea hahmottaa? Miten tunnin ohjaaja oivalluttaa ja ohjeistaa hengittämistä, tekemistä ja liikkeitä? Miten ohjaajan ja ryhmän vuorovaikutus toimii?
Jo alkoi kirjoittajaakin hengästyttää pelkästään noiden huomioitavien asioiden listaaminen! Onhan tuossa luettelossa aistiärsykkeitä hurja määrä, ja voi olla, että ensimmäinen tunti ryhmässä liikkuessa tuntuukin pelkältä selviytymiseltä. Hengittämisen aistiminenkin tapahtuu mahdollisesti vasta siinä vaiheessa, kun tunnelma kehossa on kuin kalalla kuivalla maalla. Ärsyketulva tunnin aikana kun voi olla niin valtava, että huomataankin yllättäen, ettei olla muistettu hetkeen hengittää. Liikkeiden nopea tempo voi aiheuttaa myös ylihengittämisen, kun yritetään hengittää liikkeen rytmissä. Ei olekaan ihme, jos ennen tuntia asiakas tulee kertomaan ohjaajalle, että häntä jännittää, miten tunnista selviää.
Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa hengittää, ei edes ryhmäliikuntatunneilla. Pääasia on, että muistaa koko ajan hengittää, jotta lihakset saavat happea ja energiaa. Ryhmäliikuntatunnit kun voivat olla esimerkiksi koreografisia, jolloin keskittyminen menee pääsääntöisesti kehon- ja liikkeenhallinnassa, koordinaatiossa ja ajoituksessa sekä muiden ryhmän jäsenten liikkeen huomioimisessa. On myös tunteja, jotka puolestaan haastavat kehon lihaskunnon erilaisilla konsentrisilla, eksentrisillä ja isometrisillä rytmityksillä. Sisäpyörätunneilla taas jalat voivat pyörittää isollakin kadenssilla, hengityksen silti virratessa rauhallisesti sisään ja ulos. Hengittämisen ja liikkeen eriaikainen rytmi voi jo itsessään luoda haasteita.
Lisäksi on tunteja, joilla hengitys on voimakkaasti keskiössä liikkeen kanssa. Haastavuus noilla tunneilla piilee siinä, että liikkeen suunnan vaihtuessa hengityksenkin suunta vaihtuu. Miten synkronoida oman kehon liikkeen ja hengityksen rytmi ja ottaa tarvittaessa välihengityksiä, jos kapasiteetti keuhkoissa ei olekaan riittävä liikkeen tekemiseen? Jälleen vaarana on pakottaa hengitys johonkin tiettyyn rytmiin, joka ei tunnu itselle luontaiselta.
Hengittämisen ja liikkeen eriaikainen rytmi voi luoda haasteita.
Ja vaikka miten hehkutetaan nenähengitystä ja sen hyötyjä hengityskaasujen tasapainon parantamisessa, elimistön paremmassa hapensaannissa, immuunipuolustuksessa ja sisäänhengitysilman puhdistajana, niin aina ei esimerkiksi allergian tai astman takia nenän kautta hengittäminen onnistu. Tai vaikka nenän kautta hengittäminen onnistuisikin, se voi jo itsessään tuntua treeniltä, koska on aina tottunut ohjaamaan hengityksen suuhengitykseen sen helppouden takia.
Vaikka ryhmäliikunnassa on paljon huomioitavia asioita ja aistiärsykkeitä, niin tunnit ovat parhaimmillaan hyvin motivoivia, jos niihin suhtautuu itsensä kehittämisen ja oman kehityksensä kannalta. Alussa ei tarvitse aistia, aktivoida, keskittyä, keskittää ja kontrolloida kaikkea yhtä aikaa. Sen sijaan voi kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin, kuten tunnin sisältöön ja rakenteeseen sekä siihen, että vain muistaa hengittää. Toistojen ja säännöllisyyden lisääntyessä voi ryhtyä aistimaan, mitä kautta hengitys missäkin vaiheessa kulkee ja miten sitä voisi omassa kehossaan ja liikkeissään optimoida.
On paljon asioita, joihin voimme itse vaikuttaa niin ennen tuntia, tunnin aikana kuin tuntien ulkopuolellakin, jotta hengittäminen ja hengityksen rytmi olisi virtaavaa, virkistävää ja voimaannuttavaa. Kokeile vinkkejä seuraavalla ryhmäliikuntatunnilla ja havainnoi, mitä tunnet hengityksessäsi ja koko kehossasi!
Tällä videolla pääset harjoittelemaan hengityksen yhdistämistä liikkeeseen: Hengityksen rytmittäminen liikkeeseen – testaa videon avulla!
