Tämä on Hengitysfysiologiaa-sarjan viides osa. Aiemmat osat pääset lukemaan täältä.
Hengitys, eli respiraatio on yksi elämän edellytyksistä. Tämä automaattinen, mutta kuitenkin osittain kontrolloitavissa oleva toiminto on meille kaikille elintärkeä, sillä elimistömme tarvitsee happea, jota solut käyttävät soluhengityksen energia-aineenvaihduntaan.
Hengitys osallistuu yhdessä verenkierron kanssa elimistön tasapainotilan ylläpitämiseen, ja hengityksen tarkoituksena onkin turvata elimistön hapensaanti kaikissa tilanteissa sekä samaan aikaan poistaa elimistöstämme energia-aineenvaihdunnan tuottamaa hiilidioksidia.
Hengitys voidaan jakaa eri osa-alueisiin, joita ovat keuhkotuuletus (ventilaatio), kaasujen vaihto (diffuusio) keuhkorakkuloiden ja verenkierron välillä, kaasujen kuljetus verenkierrossa keuhkojen ja muun elimistön välillä, kaasujen vaihto verenkierron ja solujen välillä sekä soluissa tapahtuva energia-aineenvaihdunta eli soluhengitys. Hengityksestä vastaa hengityselimistö, johon kuuluvat hengitystiet, keuhkot sekä hengityslihakset.
Hengittäminen on lihastyötä, ja siitä vastaavat hengityslihakset. Sisäänhengitys on aina aktiivista ja se tapahtuu pääasiassa pallean sekä ulompien kylkivälilihasten avulla. Pallea on suurin sisäänhengityslihas, ja se kiinnittyy selkärangan lannenikamiin, alimpiin kylkiluihin sekä rintalastan alaosaan rajaten rintaontelon ja vatsaontelon. Se toimii siis rintaontelon pohjana sekä vatsaontelon kattona vaikuttaen näin toiminnallaan molempien onteloiden sisäiseen paineeseen.
Sekä ulommat että sisemmät kylkivälilihakset kiinnittyvät nimensä mukaisesti kylkiluiden väliin ja niiden toiminta vaikuttaakin kylkiluiden liikkeeseen. Supistuessaan pallea laskeutuu alaspäin ja ulommat kylkivälilihakset kohottavat kylkiluita ylös- ja ulospäin, jolloin rintaontelo laajenee. Tämä synnyttää rintaonteloon alipaineen, joka saa keuhkot ja keuhkorakkulat laajenemaan sekä ilman virtaamaan keuhkoihin sisään alipaineen suuntaan.
Tämä näkyy ulospäin etenkin ylävatsan pullistumisena sekä rintakehän laajenemisena. Mikäli sisäänhengitystä täytyy tehostaa esimerkiksi rasituksessa, niin apuhengityslihakset (luiseen rintakehään kiinnittyvät lihakset kaulan- ja hartiaseudulla) voivat avustaa rintakehän laajentamisessa, jolloin sisäänhengitys tehostuu. Tämä on yleensä havaittavissa ulkoapäin lihasaktiivisuutena ja hengitysliikkeinä etenkin rintakehän yläosan, kaulan sekä hartioiden alueella.
Uloshengitys tapahtuu levossa yleensä passiivisesti, sillä laajentuessaan kimmoisa rintakehä sekä elastiset keuhkot jännittyvät jousen tavoin ja sisäänhengityslihasten rentoutuessa tämä jännite purkautuu palauttaen rintakehän ja keuhkot neutraaliin tilaan työntäen samalla ilmaa ulos.
Uloshengitys voi tietenkin olla myös aktiivista, kuten hengityksen tehostuessa rasituksen aikana, mutta myös esimerkiksi puheen- ja äänentuoton, laulamisen tai viheltämisen yhteydessä. Tällöin uloshengityslihakset toimivat aktiivisesti uloshengitystä kontrolloiden ja tehostaen.
Tällöin sisempien kylkivälilihasten supistuminen laskee kylkiluita alaviistoon ja vatsalihasten supistuminen kasvattaa vatsaontelon painetta, joka tehostaa pallean liikettä ylöspäin sekä näin edesauttaa rintaontelon tilavuuden supistumista sekä keuhkojen tyhjentymistä.
