Keuhkot ovat hyvin joustavaa kudosta. Ne eivät kuitenkaan liikuta itseään, vaan
tarvitsevat avukseen koko joukon lihaksia. Kun sisäänhengityslihakset venyttävät keuhkoja ulospäin ilma virtaa sisään. Normaali uloshengitys taas ei vaadi lihasvoimaa; kun sisäänhengityslihakset rentoutuvat keuhkot vetäytyvät ja tyhjenevät.
Kaikki sisäänhengityslihakset kiinnittyvät luiseen rintakehään, sen ulkopinnalle tai ulkoreunoihin. Tunnetuin ja vaikutusvaltaisin on pallea, ohut, levymäinen lihas, joka muoto tuo mieleen meduusan tai epäsymetrisen sateenvarjon.
Pallea kiinnittyy keuhkojen alapuolella koko rintakehän alareunaan rintalastasta
selkärankaan saakka. Pallea on piilossa kehon sisällä, emmekä voi juuri tunnustella sitä
käsin. Emme voi myöskään aistia sen liikettä kovin selvästi, koska siinä on vain vähän
tunto- ja kipuhermoja. Sen sijaan tunnemme ja näemme, kun vatsa laajenee ja pienenee
hengityksen rytmissä. Liike on seurausta pallean liikkeestä; sisäänhengityksellä vatsa
pullistuu ulospäin ja palaa uloshengityksellä takaisin.
Pallea on kuin kaksipuolinen teippi, jonka yläpinta kiinnittyy keuhkojen alapohjaan ja
alapinta vatsaontelon päälle. Vatsaontelo taas on tiivis kalvopussi, jonka sisällä ovat
monet vatsan alueen sisäelimet. Sisäänhengityksellä pallea venyttää keuhkoja alaspäin ja
työntää vatsaonteloa. Vatsaontelo reagoi tähän liikkeeseen kuin vesi-ilmapallo: se
pullistuu sinne, missä on vähiten vastusta, ulospäin ja lantionpohjaa kohti. Kun pallea
nousee uloshengityksellä ylöspäin vatsaontelo palaa takaisin.
Pallean ansiosta vatsaontelon sisällä olevat elimet, muun muassa vatsalaukku, haima,
maksa kohtu ja suolisto ovat jatkuvassa pienessä liikkeessä. Myös pallean läpi kulkevat
suuret verisuonet hyötyvät pallean rytmisestä liikkeestä. Erityisesti laskimoveren virtaus
sydämeen päin helpottuu.
Jos pallean liike on pieni se liikuttaa vain vatsaonteloa. Jos taas pallean liike jatkuu vähän
pitempään se nostaa alimmaisia kylkiluita ulospäin ja venyttää keuhkojen alaosaa sivuille.
Sisäänhengityksessä kylkiluita liikuttaa ulospäin joukko muitakin lihaksia. Rintakehän
etupuolella pieni rintalihas nostaa ylimmäisiä ja iso rintalihas alempia kylkiluita. Näin
keuhkot venyvät ja täyttyvät eteenpäin. Iso sahalihas kyljissä taas nostaa kylkiluita ja
keuhkot laajenevat sivuille. Keuhkojen yläosia voivat avata vielä rintakehän yläosasta
kaularankaan ja kalloon kiinnittyvät lihakset. Selän puolella keuhkoja venyttävät ulospäin
monet kylkiluita kohottavat selkälihakset. Kylkiluita liikuttavat myös kaikkien kylkiluiden
välissä sijaitsevat ulommat kylkivälilihakset.
Yhdessä nämä rintakehän ympärillä olevat lihakset laajentavat rintakehää sivuille,
eteenpäin, selän suuntaan ja ylöspäin kohti solisluita ja hengitysliike laajenee parhaimmillaan kuuteen eri suuntaan. Mitä aktiivisempia sisäänhengityslihakset ovat sen enemmän keuhkot venyvät ja sitä enemmän ilmaa virtaa sisään.
Kuvittele käteesi leveä jumppakuminauha. Venytä sitä sisäänhengityksellä pitkäksi ja
päästä uloshengityksellä vetäytymään. Keuhkot toimivat suunnilleen näin, ne ovat
joustavaa kudosta, joka vastustaa venytystä. Sisäänhengityslihakset venyttävät keuhkoja
ja kun lihakset rentoutuvat keuhkot vetäytyvät aktiivisesti kasaan ja tyhjentyvät.
Levossa ja kevyessä liikkeessä - siis silloin kun ihminen hengittää sisään puoli litraa
sisään ja ulos - ei uloshengitykseen tarvita lihaksia. Jos keuhkoja halutaan tyhjentää
enemmän kuin tuo puoli litraa tarvitaan lihasvoimaa. Uloshengityslihaksina toimivat kaikki vatsalihakset sekä kylkiluiden väleissä sijaitsevat sisemmät kylkivälilihakset. Selän
puolella mukana voivat olla vielä, suoraan ja välillisesti, monet selkälihakset.
Uloshengityslihakset tulevat mukaan heti uloshengityksen alussa silloin, kun on hengittävä ulos nopeasti, esimerkiksi aivastaessa ja oksentaessa samoin kuin urheillessa. Uloshengityslihaksia tarvitaan myös kun hengitämme ulos vastusta vasten,
puhallininstrumentin soitossa tai ilmapalloa puhaltaessa. Useimmilla hengityslihaksilla on muitakin tehtäviä, ne vakauttavat asentoja ja ylläpitävät tasapainoa. Ne myös liikuttavat vartaloa ja yläraajoja.
Kylkiluut kiinnittyvät rintalastaan 20 rustoliitoksen välityksellä ja takana selkänikamiin 24
nivelellä. Nämä kiinnityskohdat ovat hengityksen myötä jatkuvassa pienessä liikkeessä.
Myös rintarangan välilevyt saavat osansa hengityksen hienovaraisesta liikkeestä.
Rintakehän alueella on yli 60 liitosta tai niveltä joita hengitysliike liikuttaa suoraan.
Välillisesti hengitysliikkeen vaikutuspiiri on paljon laajempi. Se leviää olkaseudun kautta
käsivarsiin ja niskarankaan. Koska pallea jatkuu selän puolella vahvoina jänteinä alaspäin
ja kiinnittyy lannenikamien sisäpintaan myös lanneranka saa hienovireisen osansa pallean liikkeestä. Hyvä hengitys voi siis liikuttaa koko selkärankaa, sen nikamia ja välilevyjä sisältäpäin. Liike on selkeintä rintarangassa ja vaimenee kohti niskaa ja lannerankaa. Hienovireinen liike pitää rankamme jatkuvassa pienessä liikkeessä ja tukee sen aineenvaihduntaa.
Hengitysliike väreilee myös alakehoon. Vatsaontelon liike liikuttaa paitsi sisäelimiä myös
lantionpohjaa. Hengitysliike vaimenee kehon ääriosia kohti. Se voi tuntua paineen
vaihteluina lonkkanivelissä ja kulkeutua yhä hienosyisempänä kohti alaraajoja. En lakkaa ihmettelemästä hengityksen valtavaa liikettä. Se lähtee rintakehästä ja leviää dominoefektin tavoin hienovireisenä väreilynä kauas alkupisteestä, jopa kämmenten ja jalkaterien pieniin luihin saakka.
