Fysioterapia tunnetaan ammattialana, jonka ydinosaamisalueisiin kuuluvat muun muassa liike ja liikkuminen, toimintakyky sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Fysioterapian avulla pyritäänkin ylläpitämään ja parantamaan ihmisten toiminta- ja liikkumiskykyä, suorituskykyä sekä kokonaisvaltaista terveyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua.
Fysioterapeutit voivat työskennellä kaikenikäisten ihmisten kanssa ja fysioterapiaa sekä sen eri menetelmiä voidaan hyödyntää laajasti fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä silloin kun nämä ovat uhattuna esimerkiksi sairauden, vamman, kivun, toimintahäiriöiden tai ympäristötekijöiden vuoksi.
Fysioterapiassa hengitys- ja verenkiertoelimistön fysioterapia voidaan nähdä omana erikoisalanaan, josta voidaan vielä jakaa erilleen sydänfysioterapia sekä hengitysfysioterapia. Hengitysfysioterapia voidaankin nähdä yhtenä fysioterapian muotona, ja perinteisesti se on tarkoittanut hengityselimistön tai siihen liittyvien sairauksien ja toimintahäiriöiden kuntoutusta. Hengitysfysioterapialla onkin pyritty vaikuttamaan myönteisesti hengityselimistön toimintakykyyn sekä sitä kautta yleiseen liikkumis- ja toimintakykyyn sekä kokonaisvaltaiseen terveyteen, hyvinvointiin ja elämänlaatuun hengitysterveyttä parantaen.
Samaan aikaan kun lääketiede ja terveydenhoito ovat vuosien saatossa kehittyneet, niin samaan aikaan on kehittynyt myös käsityksemme ihmisestä kokonaisuutena ja monimuotoisena olentona. Jos aiemmin lääketiede tarkasteli ihmistä ja terveyttä yksipuolisesti, niin nykyisin pyritään kokonaisvaltaisempaan lähestymistapaan, jossa huomioitaisiin ihmisen fyysinen, psyykkinen sekä sosiaalinen hyvinvointi.
Nämä kulkevat useimmiten käsi kädessä ja vaikuttavat toisiinsa, ja ihmisen terveys pyritään nykyisin näkemään moniulotteisemmin kuin vain pelkästään sairauksien tai toiminnanrajoitteiden poissaolona. Ihminen toiminta on aina suhteessa omaan itseensä sekä itsestä lähteviin odotuksiin ja tavoitteisiin, mutta samalla myös hänen fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöönsä,sillä ihminen ei toimi tyhjiössä.
Sama kokonaisvaltaisempi ajatusmaailma on nähtävissä myös hengitysfysioterapian saralla. Siinä missä hengitysfysioterapia tarkoitti aikoinaan viime vuosisadan alkupuoliskolla hengitysvoimistelua sekä sen jälkeen tuberkuloosin ja polion yleistymisen ja keuhkoparantoloiden myötä rintakehävoimistelua ja keuhkoterapiaa, niin nykyisin menetelmiltään monipuolistunutta hengitysfysioterapiaa hyödynnetään laajemmin ja monipuolisemmin myös muuallakin kuin pelkästään hengityselinsairauksien kuntoutuksen parissa.
Aiemmin melko passiivisena ja manuaalisena kehittynyt kapea erikoisala on siirtynyt taputteluista ja täristelyistä kohti aktiivisempaa toimintamallia, jossa pyritään parantamaan hengitysterveyttä asiakkaan itseohjautuvuutta sekä omatoimisuutta tukien. Tämä kehitys vastaa muutoinkin fysioterapian kehitystä passiivisemmista terapiamuodoista kohti asiakasta aktivoivaa ja yksilön monipuolisesti huomioivaa kuntoutusta, ennaltaehkäisyä unohtamatta.
Nykyisin hengitysfysioterapia sisältääkin runsaammin erilaisia menetelmiä, joilla pyritään vaikuttamaan hengitystekniikkaan ja hengityselimistön toimintaan sekä sitä kautta yksilön kokonaisvaltaiseen terveyteen ja hyvinvointiin. Myös tekninen ja teknologinen kehitys on edesauttanut alan kehitystä, tuoden markkinoille laajemman kattauksen hengitysterveyteen vaikuttavia tuotteita, laitteita ja välineitä.
Samaan aikaan myös käsityksemme hengityksestä on monipuolistunut ja tietämyksemme sen vaikutuksesta ja yhteydestä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin on lisääntynyt. Tämä taas on johtanut kasvaneeseen hengityksen huomioimiseen sekä hengitysharjoittelun laajempaan hyödyntämiseen eri ympäristöissä.
Hengitysfysioterapiaa pyritäänkin nykyisin hyödyntämään monella saralla ja erilaisissa tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa. Loogisinta sen hyödyntäminen lienee edelleenkin hengityselimistön sairauksien hoidossa sekä kuntoutuksessa, jolloin sen avulla pyritään ylläpitämään sekä parantamaan hengityselimistön toimintakykyä sekä hengitysfunktiota.
Hengitysfysioterapialla voidaan lievittää sairauden aiheuttamia oireita sekä auttaa ylläpitämään ja parantamaan sairastuneen yleistä terveydentilaa, toimintakykyä sekä elämänlaatua. Sairastuneelle tämä voi tarkoittaa mahdollisuutta elää aktiivista ja mahdollisimman täysipainoista elämää hengityselinsairaudesta huolimatta.
Tämän lisäksi hengitysfysioterapiaa käytetään myös erilaisten neurologisten sairauksien kuntoutuksen yhteydessä, silloin kun neurologinen sairaus, vamma tai toimintahäiriö on vaikuttanut hengityselimistön toimintaan heikentävästi. Tällöin hengitysfysioterapian keinoja pyritään hyödyntämään hengityselimistön toimintakyvyn sekä hengitysfunktion ylläpitämiseksi tai parantamiseksi.
Myös tiettyihin sydänsairauksiin voi liittyä hengityselimistön toimintakykyä rajoittavia tekijöitä sekä hengitykseen liittyviä oireita, jolloin myös hengitysfysioterapia voi kuulua osaksi aktiivista kuntoutusta. Lisäksi sairaalamaailmassa esimerkiksi kirurgiset potilaat sekä tehohoitoa vaativat potilaat tarvitsevat usein hengitysfysioterapiaa, sillä muun muassa nukutus, lääkitys, mekaaninen ventilaatio sekä vuodelepo ja muu runsas paikoillaan olo voivat altistaa erilaisille hengityselimistön komplikaatioille. Myös erilaisiin tuki- ja liikuntaelinvaivoihin ja -sairauksiin, kiputiloihin sekä esimerkiksi ylipainoon voi liittyä erilaisia hengitystekniikan muutoksia, joihin voidaan vaikuttaa tietoisilla ja aktiivisilla hengitysharjoituksilla.
Hengitysfysioterapian keinoin pyritään vaikuttamaan myös epätasapainoiseen hengitykseen, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa hengityksessä tapahtuneet muutokset estävät optimaalista hengittämistä ja aiheuttavat erilaisia hengitykseen liittyviä oireita.
Epätasapainoiseen hengitykseen voi kuulua muun muassa yli- tai alihengittämistä (hyper- tai hypoventilaatio) sekä muita hengitystekniikassa tapahtuvia muutoksia. Epätasapainoisen hengityksen taustalla voivat olla fysiologiset, psykologiset tai biomekaaniset tekijät, tai näiden erilaiset yhdistelmät.
Näiden lisäksi hengitysfysioterapia on yksi oleellinen työkalu psykofyysisessä fysioterapiassa, jossa ihmisen toimintakykyä pyritään ylläpitämään ja kehittämään kehon ja mielen yhteistyötä korostaen. Psykofyysisen fysioterapian keinoin pyritään vaikuttamaan muun muassa kroonisiin kipuihin sekä moniin erilaisiin psykosomaattisiin oireisiin.
Hengitysfysioterapiaan tulisi pyrkiä aina mahdollisuuksien mukaan yhdistämään myös liike- ja liikuntaharjoittelua sekä monipuolista liikunnallista kuntoutusta, sillä hengityselimistöön vaikuttavat sairaudet ja toiminnanrajoitteet voivat vähentää fyysistä aktiivisuutta ja siten heikentää yleistä suorituskykyä. Tällöin hengityselimistön ongelmien rinnalle voi ilmaantua myös alentunut fyysinen kunto, joka voi johtaa toimintakyvyn heikkenemiseen, hengitykseen liittyvien oireiden voimistumiseen, muiden sairauksien riskin kasvamiseen sekä elämänlaadun heikkenemiseen. Aktiivinen liikunta ja liikunnallinen kuntoutus sekä näihin ohjaaminen ja kannustaminen ovatkin hyvin keskeinen osa hengitysfysioterapiaa.
