Hengitysteiden limakalvo tuottaa jatkuvasti limaa, sillä liman tehtävänä on kuljettaa ulos elimistöön kuulumattomat asiat, kuten pölyt ja allergeenit. Sen vuoksi ajoittainen limaisuus on normaalia. Kuitenkin myös jotkin hengityssairaudet saattavat muodostaa limaa hengitysteihin tavallista enemmän. Lue viisi faktaa hengitysteiden limaisuudesta, jotta ymmärrät tätä kehon omaa puhdistustoimintoa paremmin.
Limaa muodostuu hengitysteiden limakalvolla epiteelisolujen erittämänä. Lisääntynyt limaneritys voi olla peräisin nenästä, ylähengitysteiden limakalvolta, sylkirauhasista, keuhkoputkista tai ruokatorvesta.
Lima on koostumukseltaan vettä, suolaa, proteiineja, lima-aineita ja siihen sitoutuneita pienhiukkasia.
Liman tehtävänä on poistaa elimistöstä sinne kuulumattomat taudinaiheuttajat tai epäpuhtaudet.
Liman koostumus vaihtelee sen mukaan, mistä lisääntynyt limaneritys on peräisin.
Kirkas lima on yleensä koostumukseltaan juoksevampaa, ja sen syynä on usein lisääntynyt syljeneritys tai allergiasta johtuva lisääntynyt limaneritys nenässä tai keuhkoputkissa.
Kun lima on sameampaa, väriltään valkoista tai harmaata, kielii se tukkoisuudesta, eli limakalvojen turvotuksesta nenässä tai keuhkoputkissa. Kun lima ei pääse liikkumaan vapaasti, sen väri samenee.
Kun limaeritys lisääntyy taudinaiheuttajista johtuen, muuttuu lima yleensä sitkeämmäksi ja väriltään sameammaksi, keltaiseksi tai jopa vihertäväksi. Kun kehossa on tulehdus, immuunijärjestelmä kokoaa valkosoluja tulehdusalueelle puolustamaan elimistöä. Valkosolujen proteiini on väriltään vihertävää ja kun niiden eritys on runsasta, muuttuu myös liman väri.
Tupakoinnista johtuva lima on yleensä paksumpaa ja sitä syntyy jatkuvasti, tupakoinnista johtuen.
Jos lima on punaista tai ruskeaa, kertoo se siitä, että limaan on sekoittunut verta. Tähän kannattaa aina suhtautua vakavasti, mutta joskus syynä voi olla myös rikkoutunut kuiva limakalvo esimerkiksi nenässä.
Joskus limaa voi erittyä niin runsaasti, että se estää keuhkojen normaalia toimintaa ja jopa tukkii joitakin keuhkoputkien haaroja. Tämä yleensä liittyy joihinkin keuhkosairauksiin.
Tyypillisempää kuitenkin on, että limaisuuteen liittyy hengitysteiden limakalvojen turvotusta, joka aiheuttaa tukkoisuuden tunnetta. Limakalvoturvotus voi hankaloittaa hengitystä tukkimalla nenää tai keuhkoputkia.
Riittävä nesteiden nauttiminen vaikuttaa syljeneritykseen ja nestemäärään, joka limakalvoilla on käytettävissä. Jos elimistö on kuiva, voi myös limakalvo olla kuiva. Tällöin limaa muodostuu enemmän hengitysteiden limakalvolle.
Höyrynhengittäminen lisää limakalvon kosteustasapainoa ja näin helpottaa liiallisen liman syntymistä. Jos höyryhengitys yhdistetään hengityslihasten vastusharjoitteluun, joka aktivoi limakalvon alaisia kudoksia, vilkastuu limakalvonalainen aineenvaihdunta ja höyry sitoutuu tehokkaammin limakalvon sisään.
Suolahengittely tai -huuhtelu auttaa vetämään kosteutta elimistöstä limakalvolle, jolloin limakalvon kosteustasapaino lisääntyy. Tällöin on tärkeää huolehtia siitä, että elimistössä on tarpeeksi nestettä, jotta suola voi ihanteellisesti toimia.
Joillakin lääkkeillä voidaan myös vaikuttaa suoraan liman koostumukseen. Liman poistoa keuhkoista voidaan helpottaa vastusharjoittelulla.
Jos limaa kertyy elimistöön, toimii se elatusalustana taudinaiheuttajille. Tällä tarkoitetaan sitä, että limaan sitoutuneet bakteerit tai virukset alkavat lisääntyä limassa, josta ne saavat myös ravintoa. Jos limaa kertyy esimerkiksi poskionteloon tai keuhkoputkiin, on siellä taudinaiheuttajilla otolliset elinolosuhteet. Lisääntynyt limaisuus saattaa näin muodostua infektiosairaudeksi, jonka hoitoon tarvitaan antibioottia.
Parasta ennaltaehkäisyä sairastumiselle on tehokas ”hengityshygienia” eli tehokas liman poistaminen hengitysteistä.
Artikkeli on julkaistu alun perin 14. maaliskuuta vuonna 2022.
