Kaupallinen yhteistyö: Hoitava Hengitys.
Hiilidioksidia pidetään lähes yksinomaan kuona-aineena, jonka oletetaan olevan elimistölle jopa myrkyllistä. Hiilidioksidin yksinomaan pahaksi leimaamisessa jätetään huomiotta hiilidioksidin tärkeät tehtävät, joista vähäisin eli elimistön hapensaannin turvaaminen. Tässä artikkelissa selvennetään hiilidioksidin tärkeää roolia monissa elintoiminnoissa ja kohotetaan se arvoonsa kuuluvaan asemaan.
Kun koemme tarvitsevamme raitista ilmaa, lähdemme haukkaamaan happea. Mutta mitä on tuo ilma, jota sisään haukkaamme? Minkä verran ilmassa on happea?
Veikkaanpa, että joillekin tulee yllätyksenä tieto ilmakehän kaasukoostumuksesta, joka kertoo, että happea sisään hengittämässämme ilmassa on ainoastaan 21 %, ja että suurin osa, eli 78 % kaasuseoksesta on typpeä. Ja vielä yllättävämpää on, että elimistömme tarvitsee tuosta happimäärästä ainoastaan alle neljänneksen. Veren kyllästämiseen riittävällä määrällä happea (96-99 %) riittää hyvin pieni ilmamäärä, noin 4-6 l/min.
Hengityksen suurentaminen ei hapensaantia paranna, vaan jopa päinvastoin.
Hapen ja typen lisäksi ilmassa on muita kaasuja yksi prosentti, mm. hiilidioksidia 0,04 %. Vaikka hiilidioksidia pidetään lähes yksinomaan haitallisena on sillä tärkeä rooli niin ihmiselimistön kuin koko planeettamme elinolosuhteiden luomisessa.
Hiilidioksidia sanotaan kasvihuonekaasuksi, koska kasvihuoneissa sitä hyödynnetään kasvun tehostamiseksi. Useimmat kasvit menestyvät paremmin, mikäli ympäristön hiilidioksidipitoisuus on ilmakehän 400 ppm (parts per million) pitoisuutta korkeampi, esim. 600-1500 ppm.
Kasvi käyttää hiilidioksidia ravintonsa tuottamiseen, eli yhteyttämiseen (fotosynteesi), joka on välttämätöntä kaikelle elämälle maapallolla. Yhteyttämiseen kykenevät ainoastaan vihreät kasvit, jotka sitovat viherhiukkasillaan ilmakehän hiilidioksidia.
Hiilidioksidin, sekä juurilla imemänsä veden kasvit muuttavat sokeriksi, eli ravinnokseen, auringon säteilyenergian avulla. Yhteyttämisen sivutuotteena muodostuu happea, jota muut elolliset olennot hyödyntävät, myös me ihmiset.
Sisäänhengityksellä vedämme ilman keuhkoihin, jossa happimolekyylit siirtyvät verenkiertoon kiinnittyen punasolujen hemoglobiiniin. Samalla veri luovuttaa perusaineenvaihdunnassa, esim. lihastyön seurauksena syntynyttä hiilidioksidia.
Suurin osa siitä poistuu uloshengityksellä kasvien käytettäväksi (tämäkö on se syy, miksi huonekasvien sanotaan tykkäävän, että niille jutellaan?), ja osa varastoituu verenkiertoon ja kudoksiin osallistuen elimistön homeostaasin ylläpitoon.
Mikäli hengitämme olosuhteisiin nähden liian voimakkaasti, tasapaino järkkyy ja syntyy haitallinen hiilidioksidivaje.
Veren happisaturaatiolukema ilmoittaa, kuinka paljon happea on veressä. Jotta happimolekyylit pääsevät irtaantumaan hemoglobiinista ja edelleen matkaamaan elinten ja lihasten kudoksiin, veressä tulee olla riittävä määrä hiilidioksidia.
Liian alhainen hiilidioksidipitoisuus saa hapen ja hemoglobiinin välisen sidoksen tiukkenemaan, jolloin elimistö kärsii hapenpuutteesta, vaikka happisaturaatiomittari näyttäisikin normaalia lukemaa.
Hapen vapautuminen verestä hiilidioksidin avulla tunnetaan ilmiönä nimeltään Bohr effect. Ilmiö nimettiin keksijänsä, tanskalaisen fysiologian professori Christian Bohrin mukaan v. 1904.
Liikahengitystilaa normalisoivan hengitysmenetelmän kehittänyt professori Buteyko hyödynsi em. tietoa etsiessään selitystä sille, miksi potilaiden terveydentila koheni heidän pienentäessään hengitysvolyymiaan.
Hän oli havainnut, että sairas ihminen hengittää raskaammin ja/tai kiihkeämmin kuin terve ihminen, eli hänelle syntyy hiilidioksidivaje.
Hiilidioksidivajeen syntyminen ehkäistään pienentämällä, eli normalisoimalla hengitystä. Tällöin elimistö saa hapen tehokkaammin käyttöönsä.
Hapen vapauttamisen lisäksi hiilidioksidilla on myös muita tärkeitä tehtäviä:
Hiilidioksidivajeesta kärsivässä elimistössä edellä luetellut toimet jäävät tekemättä, jolloin
seurauksena on lukuisia, niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin oireita. Näitä ovat mm. käsien ja jalkojen kylmyys, puutuminen, pistely, lihaskrampit, nenän tukkoisuus, hengenahdistus, nopea hengästyminen, huimaus, ärtymys, keskittymiskyvyttömyys, uniongelmat, kuorsaus ja uniapnea.
Testaa oma hengityksesi tekemällä Ylihengitystesti.
Liikahengitys/ylihengitys heikentää yleistä terveydentilaa ja lisää stressiä, eli edelleen kiihdyttää hengitystä. Stressin aiheuttajien poistaminen ei aina ole yksinkertaista, mutta onneksi voimme lievittää stressin haittoja hengityksemme avulla. Hengitystä rauhoittamalla ja hengityskaasujen tasapainoa Hoitava Hengitys -harjoitteilla korjaamalla voimme parantaa niin elintoimintojen kuin mielenkin tasapainoa.
