Lukuaika noin 45 hengitystä.
Allergiaoireeksi kutsutaan reaktiota, joka syntyy, kun elimistön puolustus- eli immuunijärjestelmä reagoi johonkin ulkoiseen tekijään voimakkaasti. Silloin immuunijärjestelmää ohjaavat ja puolustavat veren valkosolut reagoivat liian voimakkaasti esimerkiksi nenään hengityksen mukana kulkeutunutta siitepölyä vastaan. Reaktio saa elimistön tuottamaan välittäjäaineita, joista tärkein on nimeltään histamiini. Tämä saa aikaan ulospäin näkyvät allergiaoireet, kuten nuhan, yskän sekä limakalvojen turvotuksen tai punoituksen.
Allergiaoireet voivat näkyä nopeasti tai viiveellä. Niiden ilmentymiseen vaikuttavat kehon välittäjäaineet, esimerkiksi IgE*, jolloin puhutaan nopeasti ilmenevistä oireista tai ärsytysoireista. Kun oireet ilmenevät hitaammin, esimerkiksi tuntien tai päivien päästä, oireet ovat ns. soluvälitteisiä.
Tyypillisiä allergiaoireita ovat:
Allergiaoireet ilmenevät usein nopeasti allergeenille altistumisen jälkeen, jopa minuuteissa, mutta yleensä viimeistään tunnin kuluessa.
*IgE eli Immunoglobuliini E on elimistön tuottama vasta-aine (valkuaisaine), jota tuottavat elimistön puolustusjärjestelmän solut. IgE:n tehtävänä on sitoutua elimistölle vieraisiin rakenteisiin, kuten allergeeneihin, epäpuhtauksiin tai esimerkiksi bakteereihin ja viruksiin, ja auttaa puolustusjärjestelmää tuhoamaan elimistöön kuulumattomat tunkeilijat jo heti ”sisään tullessa” eli nenässä.
Useat ihmiset kärsivät nykyään ärsytysoireista tai allergiaoireista. Tutkimusten mukaan allergiaoireilun yleistymistä selitetään yleisen hygieniatason nousulla. Jääkaapin keksimistä pidetään ajallisesti yhtenä merkittävimpänä allergioiden lisääntymisen ns. virstanpylväänä. Toki ruokamme on nykyään muutenkin teollisempaa, ja siinä ei ole niin paljoa mikrobeja kuin aikaisemmin.
Kaupungistumisen myötä ihmiset eivät myöskään enää altistu luonnon mikrobeille samalla tavalla kuin ennen. Monet allergialääkärit sanovatkin, että immunologisen puolustusjärjestelmän normaali kehittyminen sujuu parhaiten, jos pieni lapsi ”syö välillä multaa”, eli on kontaktissa mikrobeihin (bakteerit, virukset) ja sairastaa ”normaaleja” lastentauteja. Rokotusohjelmien laajentuminen ja hygienian kehittyminen ovat vähentäneet lasten infektioita, millä osittain selitetään lasten allergioiden lisääntymistä ja kehon immuunipuolustuksen heikentymistä.
Allergiat ryhmitellään joko oireistonsa perusteella tai sen mukaan, mikä oireiston aiheuttaa. Tärkeimmät allergian muodot ovat nuha, silmän sidekalvontulehdus, astma, ihottumat ja suolisto-oireet.
Limakalvon ja ihon tehtävä on suojella taudinaiheuttajilta ja myös allergeeneilta. Jos limakalvo tai iho on heikkokuntoinen ja kuiva, se reagoi herkemmin ulkoisiin ärsykkeisiin. Limakalvo koostuu kolmesta kerroksesta: epiteelikudoksesta, sidekudoskerroksesta ja limakalvon lihaskerroksesta. Se on usein poimuinen, ja siinä esiintyy rauhassoluja ja rauhasia. Limakalvon pintaa peittää lima, jolla on tärkeä tehtävä. Allergeenit jäävät kiinni limaan, ja kun limaneritys lisääntyy, taudinaiheuttajat kulkeutuvat sen mukana ulos kehosta.
Hengitysteissä hyväkuntoisen limakalvon pinnalla on värekarvoja. Värekarvojen tehtävä on napata ja estää epäpuhtauksien pääseminen elimistöön. Niitä on nenässä ja henkitorvessa (ei siis suussa), ja niiden liike kuljettaa epäpuhtauksia ylöspäin kohti nielua, jotta voimme yskiä ne pois. Hengitysteiden limakalvo reagoi allergeeneihin tuottamalla histamiinia.
Histamiinia on kaikkialla kehossa, eniten juuri ihossa ja limakalvoissa. Histamiinilla on monia tärkeitä tehtäviä. Se toimii aivojen välittäjäaineena ja vaikuttaa elimistössä esimerkiksi vireystilaan, uni-valverytmiin, lihasten hienomotoriikkaan, immuunivasteen säätelyyn, vatsahapon eritykseen ja ruokahaluun.
Allergiaa sairastava kuitenkin tuntee histamiinin haitat paremmin kuin hyödyt, sillä allergiaoireita on totuttu hoitamaan lääkkeillä, joilla histamiinin eritystä vähennetään, eli ns. antihistamiinilääkkeillä.
Normaalina veren histamiinipitoisuutena pidetään alle 1 µg/l. Pitoisuuden pienikin suurentuminen (1–2 µg/l) lisää vatsahapon eritystä ja sydämen syketaajuutta. Suurempi määrä (3–5 µg/l) aiheuttaa nokkosihottumaa, kutinaa, ihon punoitusta, päänsärkyä ja sydämen nopearytmisyyttä. Vielä suurempi määrä (6–12 µg/l) laskee verenpainetta ja supistaa keuhkoputkia.
Allergiaoireiden vaikeutuminen siis johtuu histamiinin erityksen lisääntymisestä.
Allergiaa selvitetään yleensä ihopistokokeella eli prick-testillä. Kokeessa pistetään pieni määrä allergeenia sisältävää uutetta iholle, jonka pinta on rikottu. Mahdollinen iho-oire saadaan nopeammin esille, kun ihon pinta ei ole ehjä. Testissä ihon punoitus ja turvotus arvioidaan vajaan puolen tunnin kuluttua pistosta.
On myös muita keinoja tutkia allergian mahdollisuutta. Allergiaa voidaan tutkia verikokeilla mittaamalla veressä olevien IgE-vasta-aineiden määrää. Ruoka-aineallergiaa epäiltäessä oireita voidaan tutkia niin, että tutkittava syö tutkimustilanteessa pienen määrän allergiaa aiheuttavaa ruoka-ainetta. Astmaa epäiltäessä tutkitaan keuhkojen toimintaa puhalluskokeilla, joissa arvioidaan keuhkoputkien supistumistaipumusta ja keuhkojen kokonaistilavuutta. Toistaiseksi allergiaa ei voida tutkia limakalvolta.
Allergiassa hoidetaan aina oiretta, eli ns. sairautta parantavaa lääkettä ei vielä tunneta. Tyypillisin allergian hoitoon käytettävä lääke on histamiinin eritystä vähentävä antihistamiinilääkitys, jota yleensä käytetään tablettimuotoisena lääkkeenä. Antihistamiini on lääke, joka siis estää allergiareaktiossa erittyvän, oireita aiheuttavan välittäjäaine histamiinin eritystä elimistössä.
Allergiaoireiden hoitoa suositellaan nykytutkimusten mukaan aloittamaan sieltä, missä oireet ovat – eli tyypillisimmin nenästä ja silmistä. Ennaltaehkäisevänä hoitona on kuitenkin hyvin tärkeää, että hengitysteiden limakalvosta ja sen kunnosta pidetään hyvää huolta ennen allergiakauden alkua. Tämä vähentää sekä oireiluherkkyyttä että allergialääkkeiden limakalvojen kuntoa heikentävää vaikutusta.
Kortisonisuihke hoitaa allergista nuhaa tehokkaasti, mutta se myös kuivattaa nenän limakalvoja. Nenähuuhtelun avulla voi puhdistaa limakalvoilta epäpuhtauksia ja limaa, mutta myös keväistä katupölyä. Suolahuuhtelu helpottaa hetkellisesti, mutta siitäkin saatava hyöty on tehokkaampaa, kun limakalvo on kunnossa. Suola näet kuivattaa limakalvoa entisestään, jos lähtötilanne on huono.
Hengitysharjoituslaitteilla, joissa on mahdollisuus harjoittaa myös nenää (esimerkiksi WellO2), voidaan kuntouttaa nenää ja tehostaa nenähengitystä. Samalla hengitysharjoituslaitteilla voidaan lisätä nenän limakalvon kosteustasapainoa ja tehostaa sen normaalia toimintaa. Nenän toiminnan tehostaminen, nenähengityksen varmistaminen, limakalvoturvotuksen vähentäminen ja limakalvojen kostuttaminen on allergiaoireiden ennaltaehkäisyn kannalta erityisen tärkeää.