Monia helpottaa kuulla, että puhuminen ja laulaminen eivät ole fysiologisesti kovin luonnollisia toimintoja. Vaikka elimistömme siihen pystyy, useimmiten varsinkin laulun harjoittelu ja siihen liittyvä hengitystapa vaativat harjoittelua. Myös runsasta ja voimakasta äänenkäyttöä vaativa puhetyö vaatii hengitykseltä enemmän kuin hiljainen ja vähäpuheinen työnkuva.
Kannattaa myös huomata, että ns. ääntöhengitys ja lepohengitys vaativat hengityselimistöltä erilaista toimintatapaa. Ääntöhengityksessä ulos virtaavaa ilmaa tulee säädellä, kun taas lepohengityksessä ilma vain kulkee rauhallisesti ulos ja sisään vastustelematta.
Äänentuotossa hengityksen tulee tukea vapaata äänihuulien värähtelyä. Äänihuulet sijaitsevat kurkunpäässä ja väärällä hengitystavalla saadaan aikaiseksi joko vuotoista pihinää, puristusta tai paineisuutta. Kun hengitys tuntuu helpolta ja ääni syntyy vaivatta, ollaan oikeilla jäljillä ääntöhengityksen kanssa.
Kun pyydän asiakasta hengittämään sisään, on hyvin tavallista, että kaula jännittyy ja hartiat nousevat korviin. Tällöin muodostuu kurkun ympärille puristava lihasvanne, eikä äänihuulilla ole mitään mahdollisuuksia toimia vapaasti äänentuotossa. Ilmaa ei juurikaan mene keuhkoihin tässä hengitystavassa, jos pallea ei osallistu hengitykseen kunnolla.
Hyvässä ääntöhengityksessä ei ole kyse siitä, kuinka paljon ilmaa pystyy vetämään keuhkoihin, vaan siitä, miten hallitusti ilma pääsee värähtelevien äänihuulien läpi ulos.
Ilmaa kiskovan kannattaa kuulostella rauhassa omaa vapaata hengitystään ja sallia sisäänhengityksen vain tapahtua ilman kaula- ja hartialihasten apua. Kun tutustuu ensin siihen, missä pakottamaton lepohengitys tuntuu kehossa, oppii pikkuhiljaa luopumaan ”hapen” kiskomisesta apuhengityslihaksilla rintakehän yläosassa ja kaulalla.
Apuhengityslihakset tulevat nimensä mukaisesti apuun, kun hätä on suurin vaikkapa hengenahdistuksen iskiessä. Myös ahdistuneisuus ja stressaantuneisuus saattaa aktivoida apuhengityslihaksia, ja päinvastoin: apuhengityslihasten käyttö viestittää kehollemme, että nyt on hätä!
Vatsan pullistaminen aktiivisesti on myös tavallinen ilmiö. Joillekuille on muodostunut käsitys, että jotain SUURTA pitää tapahtua rintakehän alapuolella, kun lauletaan tai puhutaan voimakkaasti.
JOTAIN pitääkin tapahtua rintakehän alapuolella, mutta koska tärkein sisäänhengityslihaksemme, eli pallea sijaitsee rintakehän sisäpuolella, ei vatsan pullistamisella ole juurikaan toivottua vaikutusta. Kuten ei myöskään hartioiden kohottamisella.
Tosiasiassa vatsa kyllä pullistuu, kun hengitämme syvään sisään, mutta aktiivista vatsan pullistamista ei pidä tehdä. Lisäksi käytämme aktiivisesti alavatsaa äänen tukemiseen, kun uloshengitysvaihe lähestyy loppuaan. Eli kyllä vatsa on tekemisissä vahvasti hengityksen kanssa, mutta kannattaa mieltää, että hengityselimet ovat rintakehän sisällä, eivät vatsassa.
Rintakehän puristaminen uloshengitysvaiheessa kulkee usein käsi kädessä hartioiden nostamisen kanssa. Tällainen hengitystapa on hyvin työläs. Rintakehää sulkevia lihaksia löytyy kylkiluiden väleistä ja rintalastaan kiinnittyen. Ilmaa ulos puristamalla havaitaan näillä alueilla voimakasta supistusta.
Lepohengityksessä uloshengitys on passiivinen. Ääntöhengityksessä taas sisäänhengityslihakset jäävät aktiiviseksi hyvin pitkään pitäen rintakehää avoinna ja palleaa alhaalla. Näin jarruttamalla rintakehän kasaan painumista voidaan säädellä ulos virtaavaa ilmaa puhumisen ja laulamisen aikana.
Ääntä käyttäessä uloshengitykseen ei siis tarvita lainkaan rintakehää supistavaa lihastyötä. Rintakehän yläosan apuhengityslihakset tulevat apuun, kun hätä on suurin, niin myös uloshengityslihasten työntöapua käytetään esim. hengenahdistustilanteessa.
Kuten aikaisemmin kerroin, ilmavirran tulee liikkua äänihuulien läpi säädellysti, jolloin ääni syntyy helposti, pakottamatta ja puristamatta. Tämä voi johtaa virheelliseen ajatukseen, että ilmaa tulisi pidättää. Mutta näin ei siis ole. Kyse on ilmanpaineen säätelystä, ei pidättelystä.
Haukataan/kiskotaan ilmaa, niin että hartiarenkaan ja kaulan lihakset jännittyvät, pidätetään ilmaa ja puristetaan ilmaa uloshengityslihaksilla. Kun kuvittelet tämän toimintaketjun silmiesi eteen, voit nähdä hyvinkin vaivalloisen ja hankalan näköistä hengittämistä. Ääni ei voi syntyä tällaisen toimintaketjun tuloksena vaivattomasti, mutta ei hätää!
Seuraavissa artikkeleissa avaan sinulle lisää helpomman ja tehokkaamman ääntöhengityksen periaatteita ja annan sinulle helppoja harjoituksia, joiden avulla voit treenata hengityksestäsi optimaalisesti äänenkäyttöä tukevaa!
