Jos haluat loistaa vuonna 2022 tietovisoissa, opettele nämä hengitysfaktat! Näin varmistat, että tietovisan voitto ei jää kiinni ihmisen tärkeimmän taidon - hengityksen tiedon puutteesta.
Näin paljon ihminen hengittää:
100 vuotta sitten ihmisen hengitystiheydeksi on kerrottu 6-9 kertaa minuutissa, 20 vuotta sitten hengitystiheydeksi on kerrottu 12-14 kertaa minuutissa ja 2019 viralliseksi hengitystiheydeksi on kerrottu 15-20 kertaa minuutissa. Vauvat puolestaan hengittävät noin 40-50 kertaa minuutissa.
Ympäröivässä ilmassa, jota hengitämme on noin 21% happea. Happi on meille tärkeää ja aivot voivatkin selviytyä ilman happea ainoastaan 5-10 minuuttia.
Levossa oleva ihminen tarvitsee minuutissa 3,5 millilitraa happea kehonpainon kiloa kohti. Seitsenkymmenkiloisen lepotarve on 2,5 desilitraa. Kun kävelee reippaasti, happea kuluu jo litra minuutissa. Rauhallisesti juoksevan ihmisen hapentarve on yli kaksi litraa ja huipputason kestävyysjuoksijan viisi litraa.
Aivastus saa ilman liikkumaan noin 160km/h nopeudella.
Jos keuhkot olisivat aukinaiset ja litteät, ne peittäisivät kokonaisen tenniskentän.
Keuhkojen hiussuonet yltäisivät 1600 kilometrin päähän, jos ne asetettaisiin yhteen jonoon.
Hengitys on kehomme ainoa autonominen järjestelmä, jota voimme hallita.
Sisäänhengityksellä siirrämme kehoon happea. Uloshengitys taas poistaa hiilidioksidia.
Hiilidioksidin nousu käskee kehomme hengittämään. Elimistön tietyt solut ovat erikoistuneet hiilidioksidin mittaamiseen. Ne sijaitsevat kaulavaltimon haarautumiskohdassa ja aortan kaaressa. Solut reagoivat herkästi veren hiilidioksidin nousuun ja lähettävät siitä tiedon hermoja pitkin ydinjatkokseen. Siellä sijaitsee elimistömme hengityksen säätelykeskus, joka lähettää hermoja pitkin käskyn hengityslihaksille sisäänhengittää.
Hengityksen säätelyssä hiilidioksidi on happea tärkeämpi. Vapaasukeltajat hyödyntävät tätä elimistön toimintaa hengittämällä tiheään, eli hyperventiloimalla ennen sukellusta. Ylihengittäminen pudottaa keuhkorakkuloiden ja veren hiilidioksidipitoisuuden hyvin pieneksi. Sukelluksen alussa hiilidioksidia on veressä epätavallisen niukasti ja sukeltajalle ei tule ”hapen loppumisen tunnetta”, koska hiilidioksidisolut eivät viestitä siitä hengityskeskukselle.
Nenä on ihmisen hengityselin. Nenän nenäkarvat suodattavat ilman epäpuhtauksia, poistaa ne sierainten kautta ulos elimistöstä tai liman avulla mahahappojen tuhottavaksi. Myös erilaiset taudinaiheuttajat tuhoutuvat nenän limakalvoilla, jossa limaa erittävät solut tuhoavat ne. Nenän sivuontelot lämmittävät ja kostuttavat hengittämämme ilman. Suussa vastaavaa järjestelmää ei ole.
Hengitämme yleensä sisään vain toisen sieraimen kautta kerrallaan. Nuhassa tähän kiinnittää huomiota, mutta näin tapahtuu myös ilman nenän tukkoisuutta.
Nenä ei kuitenkaan voi estää kaikkia epäpuhtauksia pääsemästä keuhkoputkiin. Osa hyvin pienistä hiukkasista ja mikrobeista leijuu ilman mukana sisään. Siksi keuhkoputkissa toimii oma puhtaanapitojärjestelmä: värekarvat. Keuhkoputken pinnan soluja verhoaa vajaan sadasosamillimetrin pituisia liikkuvia värekarvoja. Värekarvoja peittää ohut limakerros, johon epäpuhtaudet tarttuvat. Miljoonien värekarvojen joukko työntää limaa kohti nielua. Sieltä lima epäpuhtauksineen niellään, jotta mahahapot voivat tuhota taudinaiheuttajat.
Elefantit hengittävät keskimäärin 310 litraa ilmaa minuutissa.
Kilpikonnat voivat viettää koko talven jäätyneen järven pohjalla syvässä horrostilassa, käyttämättä keuhkojaan ollenkaan.
Linnun hengityselimistö on tehokkaampi, kuin ihmisen hengityselimistö.
Hevoset hengittävät vain nenän kautta. Ihmisille ja muille eläimille suun kautta hengittäminen tapahtuu luonnostaan.
