Selvitetäänpä hieman hengitysharjoittelun ympärillä leijuvia konsepteja, menetelmiä ja tekniikoita! Jokainen hengitysharjoitus ei välttämättä tähtää samaan lopputulokseen. Toisaalta hengitykseen vaikuttaminen tai siihen huomion tuominen jo aivan itsestään rauhoittaa, selkeyttää mieltä ja kasvattaa hallinnan tunnetta.
Ennen aiheeseen hyppäämistä, haluan jakaa sinulle mietteen Dennis Lewisilta:
Hengitysharjoitukset, jotka sisältävät monimutkaisia laskukaavoja, sieraimen vuorottelua, käänteistä hengitystä, hengityksen pidättämistä, hyperventilaatiota ja niin edelleen, ovat järkeviä vain ihmisille, jotka jo hengittävät luonnollisesti ja käyttävät koko kehoaan hengitysprosessissa. Kokemukseni on, että luonnollinen hengitys on itsessään voimakas itseparantamisen muoto.
Dennis Lewis: Tao of Natural Breathing (käännetty englannista)
Tässä kohtaa kutsun sinut tuomaan huomion luonnollisen soljuvaan hengitykseesi ja jatkamaan lukemista.
Luonnollinen hengitys on ihanteellisesti funktionaalista, toiminnallista, toimivaa ja tasapainoista. Kaikkia näitä termejä voidaan käyttää kuvaamaan hengitystä, joka tekee sitä, mitä sen pitääkin. Tasapainoinen hengitys on tehokasta; eli se tuottaa suurimman määrän energiaa pienimmällä määrällä ponnisteluja mukautuvaa, tilanteeseen sopivaa ja erilaisiin tilanteisiin herkästi vastaavaa kehon toimintoja ja homeostaasia tukevaa.
Hengitys voi olla epätasapainoista jollakin tai useammalla osa-alueella. Ehkä pallea ei toimi aivan optimaalisesti pumpatessaan ilmaa sisään ja ulos keuhkoista. Ehkä liian suuren hengitysmäärän vuoksi kehon kaasutasapaino on vinksahtanut. Tai ehkä hengityksen huomioiminen ylipäänsä on epämiellyttävää ja lisää ahdistuneisuuden tunnetta. Nämä kaikki ovat yleisiä epätasapainoisen (dysfunktionaalisen) hengityksen merkkejä.
Tasapainoinen hengitys on suurempi terveysteko kuin yleensä tulee ajatelleeksi. Se nimittäin säätelee autonomisen hermoston tilaa ihan itsestään - ilman minkäänlaista tietoista hengitykseen vaikuttamista. Tasapainoinen hengitys toimii puskurina sairauksia ja muita kehomielen epätasapainotiloja vastaan. Se hoitaa ja hoivaa, joka hetki. Epätasapainoinen hengitys taas on menettänyt tämän luontaisen säätely- ja puskurointitehtävänsä ja ainoastaan reagoi erilaisiin ärsykkeisiin kertoen viestiä kehon ja mielen (hätä)tilasta.
Funktionaalisen eli tasapainoisen hengityksen tulisi olla perusta kaikelle hengityksen kanssa työskentelylle. Hengityksen vaivattoman virtauksen ja joustavuuden palauttaminen, nenähengityksen harjoittelu, hengitetyn ilman määrän pienentäminen ja pallean toimivuuden kehittäminen ovat terveyttä edistävän hengityksen kulmakiviä. Buteyko-metodi on yksi tunnettu suuntaus, joka tähtää ennen kaikkea terveyden palauttamiseen hengityksen perustilaa muuttamalla.
Kokemukseni mukaan nämä peruspalikat unohtuvat helposti, kun hengitystä käytetään työkaluna vaikkapa joogan pranayamaharjoituksissa tai hyperventilaatiota hyödyntävässä breathworkissa.
Autonomisen hermoston tilan säätely tai vireystilan säätely lienee yleisimmin esillä oleva hengitysharjoittelun tavoite. Kyllä, hengityksellä on valtavat mahdollisuudet vaikuttaa niin kehon fysiologiaan kuin kokemukseen elämästä. Hengitystä viisaasti hyödyntämällä uni paranee, stressitasot laskevat, sykevälivaihtelu kasvaa, ahdistuneisuus- ja paniikkikohtausten määrä voi vähentyä ja resilienssi vahvistua. Päivät voivat soljua hyvässä vireessä sumussa vaeltelun sijaan.
Kuten mainitsin, tasapainoinen hengitys ilman minkäänlaista hengitykseen puuttumista tekee jo tätä kaikkea. Siksi hengityksen perustilan vakiinnuttaminen hyvää vireystilaa tukevaksi on paljon pitkäikäisempi investointi kuin yksittäisten hengitystekniikoiden, kuten erilaisten rytmien, harjoittaminen. Toki tekniikat (kuten uloshengityksen tietoinen pidentäminen) ja rytmit (esimerkiksi koherentti hengitys) ovat mainioita lisiä työkalupakkiin, josta niitä voi poimia käyttöön tarpeen mukaan!
Joogan hengitysharjoitukset ovat oma lukunsa hengitystyöskentelyn laajassa maailmassa. Pranayama muodostuu sanoista prana=henki + ayama=laajentuminen. Periaatteessa kyse ei siis olekaan vain hengitysharjoituksista, mutta on erittäin todennäköistä, että pranayamaa harjoittaessaan joogi käyttää hengitystä työkaluna.
Pranayaman tarkoitus on loppuviimein pystyä aistimaan ja ohjailemaan kehon hienovaraisia energiavirtoja (eli henkeä). Se ei siis ole harjoitusmuoto autonomisen hermoston tilan säätelyyn tai stressinhallintaan; nämä ovat toki mukavia pranayaman sivuvaikutuksia!
Lähtöolettamus pranayama-harjoituksissa on, että hengitys on jo tasapainoista ja toiminnallista. Siksi niitä yleensä tehdään joogan asento- ja liikeharjoituksen jälkeen.
Nykyään mitä tahansa hengitykseen puuttuvaa toimintaa voi kutsua breathworkiksi. Jotkut breathwork-tunnit keskittyvät autonomisen hermoston tilan säätelyyn eri rytmeissä hengittämällä, toiset tajunnantilojen muutoksiin ja tunteiden vapaan virtauksen edistämiseen hyödyntämällä tietoista hyperventilaatiota.
Breathwork-käsite ilmestyi maailmankartalle 1960-1970 -lukujen paikkeilla. Sanotaan, että breathworkin juuret olisivat muinaisissa hengitystä hyödyntävissä harjoitteissa kuten pranayamassa, mutta breathworkiin on aina sisältynyt jonkinlainen terapeuttinen tarkoitus, mikä loistaa poissaolollaan viisausperinteiden hengitysharjoituksissa.
Breathworkin muotoja ovat muun muassa rebirthing, holotrooppinen hengitys, neurodynaaminen hengitys ja biodynaaminen hengitys. Hengitys tapahtuu suun kautta, ja tekniikat ovat voimakkaita. Tietoinen mieli ikään kuin sammuu hapenpuutteesta johtuen ja analysoinnin sijaan on mahdollista antaa alitajunnan sisällön virrata. Breathworkia harjoitetaankin usein vapauttamaan kehoon jumittuneita tunteita.
Breathwork saattaa olla mahtava kokemus toisille, kun taas toiset se vie liian kauas mukavuusalueesta ja voi olla turhan stressaavaa. Monet hengityksen epätasapainotilat saattavat voimistua kehon ääritilaan vievän harjoituksen myötä. Toisaalta harjoitus saattaa purkaa selittämättömällä tavalla jotain, mitä olet kantanut mukana vuosikaudet. Hyperventilaatiota hyödyntävästä breathworkista ei ole juurikaan tehty tieteellistä tutkimusta.
Metodit kuten Wim Hof, Tummo ja Sudarshan Kriya jäävät jonnekin mainitsemieni harjoitusmuotojen välimaastoon, minkä vuoksi en käsittele niitä tässä.
Viimeiseksi haluan avata hieman hengitysterapian käsitettä. Milloin hengitys on terapiaa, ja mitä on hengitysterapia?
Suomessa hengitysterapeutiksi itseään kutsuvat ovat yleensä fysioterapeutteja, jotka ovat opiskelleet lisäksi hengitystä. Hengitysterapiassa hoidetaan hengityksen epätasapainotiloja ja toiminnallisia hengityshäiriöitä, autetaan itsesäätelyssä ja stressin oireiden lievittämisessä hengityksen keinoin ja tuetaan kivunhallintaa.
Koska hengitysterapeutti ei ole minkään ammattikunnan omistama nimike, sitä näkee käytettävän myös tapauksissa, joissa tarjottava hoitomuoto on tietoista hyperventilaatiota, niin sanottua tunnetyöskentelyä. Hengitysterapian tulevaisuus tuleekin tarjoamaan yhä spesifimpää apua asiakkaan yksilöllisiin haasteisiin ja hyödyntämään laaja-alaisesti erilaisia hengitysmenetelmiä ja -tekniikoita.
Soljuuko hengityksesi edelleen luonnollisen kevyesti? Anna hengityksen hengittää itseään ja ihmettele sen voimaa <3
