"Minkä ihmeen NLP:n?", joku kysyy otsikon luettuaan. Monille kirjainyhdistelmä on myös hyvinkin tuttu. Kerrataan tässä kuitenkin vielä aluksi mistä on kyse.
Kirjainyhdistelmän takana ovat sanat Neuro Linguistic Programming. Neuro-sanalla viitataan aisti- ja hermostojärjestelmiimme, linguistic puolestaan viittaa kieleen ja sen rakenteisiin, ja programming toimintatapoihimme ja -malleihin. Puhutaan myös neurolingvistisesta prossessoinnista ja kommunikoinnista.
Tämän kongnitiiviseen psykologiaan, neuropsykologiaan, kielitieteeseen, konstruktivismiin sekä tekoälytutkimukseen perustuvan tutkimussuunnan ja tutkimusten pohjalta luotujen mallien tarkoituksena on auttaa meitä tutkimaan ja tehostamaan kommunikaatiota sekä muuttaa ei toivottua tai toimimattomaksi havaittua toimintaamme myönteiseen suuntaan.
Kuulostaako vaikeaselkoiselta? Sitä se ei oikeasti ole. Perusperiaatteena on ottaa huomioon meidän ainoalaatuinen persoonamme hyväksymällä totuus, että jokaisella on oma maailmankuvansa, joka on hänelle juuri se oikea, eikä minulla ole minkäänlaista tarvetta koettaa muuttaa sitä. Sen sijaan voin yrittää ymmärtää hänen maailmankuvaansa paremmin, jotta voin välittää viestini tavalla, jolla se menee niin sanotusti parhaiten perille. Kyse on siis ensisijaisesti vuorovaikutustaidoista.
Eräs NLP:n perusasioista on samauttaminen. Oletus on, että kontakti syntyy aina ei-kielellisellä puolella: asento, ilmeet, käden liikkeet sekä ääni ja hengitys ovat tällaista sanatonta viestintää.
Kontaktin luomiseksi tai ainakin hyvän kontaktin jo luotuamme toiseen ihmiseen, me menemme hänen kanssaan synkkaan usein ihan luotaisestikin. Jo pienet vauvat liikehtivät äitinsä kanssa samassa rytmissä.
Samauttaa voi kuitenkin myös tietoisesti itseään tai toista ohjaten, esimerkiksi hengittämällä. Eräs tapa saada kiinni toisen tunnetilasta on samauttaa oma hengitys toisen hengityksen rytmiin, sen syvyyteen ja intensiteettiin, sekä kohdentaa se samoin (pallea, rintakehä). Vastaavasti, jos jumiutuneessa vuorovaikutustilanteessa haluaa ohjata toista kiihtyneestä tunnetilasta rauhallisempaan, voi johdattaa tätä samauttamaan hengityksensä omaansa, joka on rytmiltään syvempää ja rauhallisempaa.
Mikä voisikaan olla hienovaraisempi tapa vaikuttaa, myötäillä ja ohjata, kuin hengittäminen! Eli kiihtyneen ihmisen kanssa voidaan ensin peesata hänen hengitystään yhteyden aikaansaamiseksi ja sen jälkeen alkaa hidastamaan omaa hengitystämme ohjaten näin henkilöä kohti rauhoittumista.
Kokeile hengityksen samauttamista. Seuraavan kerran, kun kumppanisi on nukahtanut illalla ennen sinua vuoteessanne, hengitä parin minuutin ajan hänen kanssaan samaan tahtiin. Tämän jälkeen ala hengittämään nopeammin kuin hän. Mitä tapahtuu?
Huomioituasi reaktion, hidasta hengityksesi rytmiä ja tarkkaile mitä nyt tapahtuu.
Lopuksi haluan toistaa sanat, jotka NLP practitioner kurssini opettaja, Marja-Leena Savimäki usein sanoi:
NLP ei ole manipulointia. Jos se on manipulointia, se ei ole NLP:tä.
Eli minun tulkintani on, että tietoinen samauttaminen ja muut vaikuttamisen keinot eivät ole olemassa, jotta saisimme kanssaihmisemme toimimaan tavalla, joka sopii meille, mutta ei oikeastaan heille.
