Onko sinullekin tuttu tunne, että ulkona hetken oltuasi ja etenkin hieman liikkuessasi nenä alkaa vuotamaan ikään kuin vettä? Harva tietää, että kyseessä on kehon fysiologinen reagointi lämmön vaihteluun. Vesinuha ei siis ole ongelma tai sairaus, vaan oikeastaan kehon normaali tapa koittaa suojella elimistöämme kylmettymiseltä.
Kylmässä liikkuessa elimistö pyrkii vähentämään lämmönluovutusta ja limakalvo hengitysteissämme reagoi verisuonia supistaen. Mitä voimakkaammin liikunnan aikana hengitämme, sitä nopeammin hengitysteiden limakalvon pintalämpötila laskee ja myös verisuonet supistuvat. Verisuonet supistuvat, jotta verta virtaisi vähemmän ihon lähellä ja enemmän elintärkeiden sisäelinten ympärillä.
Tämä nostaa verenpainetta, koska sama määrä verta liikkuu nyt pienemmässä tilassa. Verenpaineen kohoamisen vuoksi munuaiset alkavat suodattamaan verestä ylimääräistä nestettä paineen vähentämiseksi. Neste poistuu elimistöstä esimerkiksi vesinuhan tai lisääntyneen virtsanerityksen avulla. Tämän vuoksi myös esimerkiksi hiihtolenkillä voi usein iskeä pissahätä.
Kylmä ilma siis supistaa verisuonia, jotka päästävät limakalvomme sisällä olevan kosteuden ulos vesinuhana. Limakalvomme kosteuden tarkoitus on kostuttaa sisään hengittämäämme ilmaa. Sen vuoksi nenän limakalvot voivat tuottaa jopa yli litran kosteutta päivässä.
Kylmässä ilmassa hengitämme sisäänpäin sekä kylmää että kuivaa ilmaa. Kun limakalvon pintalämpötila jäähtyy, laskee se myös elimistömme vastustuskykyä. Joissakin tutkimuksissa on huomattu, että jo 20 minuutin oleskelu kylmässä ilmassa laskee merkittävästi elimistömme puolustautumiskykyä. Tämä on siis kohta, jolloin taudinaiheuttajilla on helpoin reitti luikahtaa sisään elimistöömme, ohi oman puolustusjärjestelmämme.
Tällaisesta kylmästä ilmasta johtuvasta nuhasta käytetään lääketieteessä nimitystä ei-allerginen yliherkkyysnuha, eli vasomotorinen tai idiopaattinen nuha. Tämä on nuhatyypeistämme yleisin. Sille on leimallista se, että erilaiset ulkoiset ärsykkeet saavat nenän limakalvot oireilemaan. Lämpötilanvaihtelut, mausteiset ruoat, kuiva pakkasilma, työpaikan ilmastointi sekä ympäristön kemikaalit ovat esimerkkejä nenää ärsyttävistä ulkoisista tekijöistä. Tälle nuhatyypille on tavallista, että nenän limakalvot vuotavat usein vesinuhaa ja lisäksi limakalvot reagoivat kuivumalla tai karstoittumalla.
Vesinuhaa ei oikeastaan voi estää muuten kuin lämmittämällä sen ilman, jota hengitämme. Tähän tarkoitukseen voi hyödyntää erilaisia huiveja tai suojia suun päällä tai hengitysilmaa lämmittäviä suusuojia. Hengitysmaski säilyttää myös kosteuden ja lämmön limakalvolla.
Se, että hengitysteiden limakalvo on kostea ja hyvinvoiva ennen pakkasäässä liikkumista, vähentää liikunnan jälkeistä oireilua. Hyväkuntoinen limakalvo kestää siis paremmin hetkellistä kuivuutta ja rasitusta paremmin, kuin limakalvo joka on jo ennen lenkille lähtemistä kuiva tai huonokuntoinen.
Limakalvojen hyvinvointia tukemaan usein suositellaan käytettäväksi nenän huuhtelemista suolavedellä. Tämä onkin tehokas apukeino, mutta ongelmana on se, että jos limakalvo on jo valmiiksi kuiva ja heikkokuntoinen, kuivattaa suola sitä lisää. Suolaliuos lisääkin limakalvon kosteustasapainoa parhaiten silloin, kun limakalvolla on jo kosteutta, jota suola voi hyödyntää.
Nenän kosteustasapainoa voi lisätä erilaisilla apteekkien valmisteilla. Näillä kuitenkin on taipumus myös kuivattaa limakalvoa jatkuvassa käytössä, joten niitä suositellaan vain kuuriluonteiseksi avuksi.
Huomioimalla hengitystapamme, voimme vaikuttaa siihen, että kosteutta ei ylen määrin haihdu hengitysteidemme limakalvolta. Tällä tarkoitetaan sitä, että suuri ja voimakas, suun kautta tapahtuva hengitys kuivattaa nopeammin ylähengitysteitämme, koska suussa meillä ei ole rakennettuna samanlaista hengitysilman kostutuksen ja lämmityksen järjestelmää, joka meillä on valmiina nenässä.
Tämä tarkoittaa sitä, että nenällä hengittäessä tuemme elimistömme fysiologista järjestelmää kostutuksen ja lämmityksen osalta myös pakkassäässä. Kovassa rasituksessa nenän kautta hengittäminen voi olla liian raskasta, jolloin meistä suurimmalla osalla suu aukeaa. Tällöin hengitysteiden suojaus tulee tarpeeseen.
Hengitysteiden kostutusta voi myös tukea höyryhengityksellä. Se on tehokkainta, jos höyryhengityksen lisäksi lihasten verenkiertoa aktivoidaan samalla vastusharjoitelulla, esimerkiksi hengitysharjoituslaitteella toteutettuna, jolloin aineenvaihdunnan vilkastuminen lisää myös tehokkaammin kosteuden siirtymistä limakalvon sisään.
Nenän värekarvat suodattavat hengitysilmasta pienhiukkasia, epäpuhtauksia, allergeenejä ja taudinaiheuttajia.
Sisäänhengitysilma kiertää nenäkuorikoissa, jolloin se lämpiää ja siihen sitoutuu kosteutta, joka kostuttaa hengitysteitämme myös syvemmältä.
Nenän erittämän liman tarkoituksena on sitoa itseensä elimistöömme kuulumattomat pienhiukkaset ja taudinaiheuttajat, jotka liman mukana poistuu elimistöstämme niistämällä tai nielaisemalla, jolloin mahan hapot tuhoavat ne.
Limakalvoja ärsyttävät tekijät, kuten tupakansavu, kuiva sisäilma, allergeenit tai ilman epäpuhtaudet lisäävät nenän limakalvon kudosturvotusta, eli tukkoisuutta ja limaneritystä.
Useimmilla ihmisillä nenä säätää ilmavirran kulkua vaihtelemalla limakalvon turpeutta vasemmassa ja oikeassa nenäkäytävässä niin, että vuoron perään toinen sierain saattaa tuntua tukkoiselta, kun ilma toisessa virtaa normaalisti. Tämä nenäsykliksi kutsuttu ilmiö kuuluu normaaliin elintoimintaan.
