Hengittämisen tulisi tapahtua pääsääntöisesti nenän kautta, sillä hengitysteiden limakalvoja ärsyttää vähiten kostea, lämmin ja puhdas ilma. Nenän kautta hengittäessä ilma suodattuu kulkiessaan nenän läpi ja samalla nenä kostuttaa ja lämmittää hengittämäämme ilmaa.
Hengittäminen nenän kautta riittää yleensä levossa, paikallaan ollessa ja kevyissä arkiaskareissa. Kovemmassa rasituksessa meille helposti tulee tarve hengittää lisäksi suun kautta.
Hengityksessä on kolme vaihetta: sisäänhengitys, uloshengitys ja pieni tauko ennen uutta sisäänhengitystä. Lepohengityksessä hengitystiheys on enintään 12-16 kertaa minuutissa, mutta voimakkaassa rasituksessa hengitystiheys voi nousta jopa 60 kertaan minuutissa.
Sisäänhengittämämme ilma sisältää noin 21% happea. Keuhkojemme ääreisosissa hengitysilman happi siirtyy keuhkorakkuloista verenkiertoomme ja uloshengityksessä hiilidioksidia poistuu keuhkorakkuloiden kautta elimistöstämme.
Elimistömme tarvitsee toimiakseen tasapainoa sekä hapen että hiilidioksidin välillä. Tarpeeseen nähden liian kiivas hengitys saattaa poistaa elimistöstämme liikaa hiilidioksidia ja vaikka kuinka tihentäisimme hengitystämme, emme kuitenkaan saa happea enempää elimistöömme, jos tämä tasapaino ei ole balanssissa.
Jotta ilma kulkeutuisi hengitysteiden kautta keuhkorakkuloihin, tarvitaan sen kuljetukseen hengityslihaksia. Pallea on ihmisen suurin hengityslihas. Se osallistuu hengityksen säätelyn lisäksi moniin ponnistusta vaativiin toimintoihin, kuten yskimiseen ja nauramiseen. Normaali rauhallinen hengitys on vaivatonta palleahengitystä, mutta hengitystä avustavat myös rintakehänlihakset, kylkivälilihakset, niska-hartiaseudun apuhengityslihakset sekä vatsalihakset.
Kun hengitämme sisään, pallealihas supistuu ja painuu alaspäin vatsaontelon elimiä vasten, jolloin keuhkot täyttyvät myös alaosistaan. Vatsa pyöristyy ja rintakehä laajenee sisäänhengityksen aikana. Uloimmat kylkivälilihakset laajentavat rintakehää sisäänhengityksessä nostamalla kylkiluita ylöspäin.
Uloshengitys tapahtuu passiivisesti, eli automaattisesti sisäänhengityslihasten rentoutuessa. Keuhkokudoksen elastinen rakenne palauttaa pallean ja rintakehän lepoasentoon. Sisemmät kylkivälilihakset puolestaan palauttavat rintakehän lepoasentoon aktiivisen uloshengityksen aikana ja vatsalihakset tehostavat uloshengitystä työntämällä vatsan elimiä ylöspäin.
Apuhengityslihasten tehtävänä puolestaan on tehostaa hengitystä rasituksessa ja lisätä näin keuhkotuuletusta.
- Pallea on ohut levymäinen lihas rinta- ja vatsaontelon välissä. Pallea on suurin hengityslihaksemme ja ihmisen tärkein sisäänhengityslihas. Muilla lihaksilla (mm. kylkiväli- ja vatsalihaksilla) on vain avustava rooli hengityksessä.
- Normaali hengitys tapahtuu nenän kautta ja se on kevyttä, vaivatonta ja jatkuvaa. Nenähengityksen tulisi riittää, ellei kyseessä ole fyysinen rasitus tai ponnistus. Fyysisessä rasituksessakin voi nenähengitystä harjoittaa.
- Normaalissa hengityksessä on kolme vaihetta: sisäänhengitys, uloshengitys ja pieni tauko ennen seuraavaa sisäänhengitystä.
- Uloshengityksen pitäisi olla noin puolet sisäänhengitystä pidempi.
- Hyvässä, aktiivisessa sisäänhengityksessä keuhkot täyttyvät alaosiin päin. Ulospäin tämä näkyy pienenä ylävatsan pyöristymisenä ja rintakehän laajenemisena. Pallea toimii kuin sateenvarjo, joka aukeaa sisäänpäin hengittäessä. Uloshengityksessä sateenvarjo painuu kasaan ja rintakehä palautuu lepoasentoon.
- Normaalin hengityksen tulisi olla huomaamatonta ja rentoa. Jos jo pelkkä hengitys tuntuu kuluttavan voimia, on hengitystekniikkasi huono tai kyseessä voi olla hengityssairaus.
