Apneat ja hypopneat havahduttavat nukkujan, mutta eivät aina johda tietoiseen heräämiseen. Toistuvat hengityskatkokset ja hypopneat pirstaloivat unta, jolloin uni ei ole palauttavaa, mikä edelleen johtaa päiväaikaiseen väsymykseen.
Uniapneasta puhuttaessa tarkoitetaan yleisimmin obstruktiivista uniapneaa, jolloin hengitysilmavirtaus estyy tai rajoittuu unen aikana ylähengitysteiden ahtautumisesta johtuen. Jos toistuvat hengityskatkokset häiritsevät unta aiheuttaen muita yön tai päivän aikaisia oireita, puhutaan obstruktiivisesta uniapneaoireyhtymästä.
Sentraalinen uniapnea on puolestaan keskushermostoperäinen sairaus, jolloin hengityskeskuksen automaattinen hengityksen säätely on häiriintynyt ja hengitys pysähtyy, vaikka ilman kulku hengitysteissä ei ole estynyt.
Tässä artikkelissa käsitellään obstruktiivista uniapneaoireyhtymää.
Terveyskylän uniapneaa käsittelevän artikkelin mukaan uniapnean tyypillisiä päiväaikaisia oireita ovat väsymys, aamupäänsärky, nukahtelu/torkahtelu, muistihäiriöt, keskittymisvaikeudet ja masennus. Keskeisiä unenaikaisia oireita ovat muun muassa kuorsaus, hengityskatkokset, jatkuva heräily, lisääntynyt virtsaneritys, suun kuivuminen, yöhikoilu ja rytmihäiriöt.
Käypä hoito -suosituksen mukaan vähintään 4 % miehistä ja 2 % naisista sairastaa oireista uniapneaa, ja uudempien epidemiologisten selvitysten mukaan 17 % keski-ikäisistä miehistä ja 9 % naisista sairastaa keskivaikeaa tai vaikeaa uniapneaa.
Taudin vaikeusaste arvioidaan unirekisteröinnin perusteella. Hengityshäiriöiden määrää mitataan apnea-hypopneaindeksillä (AHI). Lievässä uniapneassa AHI on 5-14 (vähintään 10 sekunnin hengityskatkoksia 5-14 tunnissa), keskivaikeassa uniapneassa AHI on 15-29 ja vaikeassa uniapneassa AHI on 30 tai enemmän.
Hoitamaton uniapnea vaikuttaa arjessa selviytymiseen heikentäen kognitiivista toimintakykyä kuten muistia, tietojen käsittelyä ja ongelmanratkaisua. Se myös lisää riskiä sydän- ja verisuonitauteihin ja ennenaikaiseen kuolemaan.
Uniapnean hoito mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta tärkeää. Hoidolla voidaan lievittää oireita, ehkäistä ja lievittää liitännäissairauksia sekä säilyttää työkykyä ja parantaa elämänlaatua.
Yleisimpänä hoitona keskivaikeaan ja vaikeaan uniapneaoireyhtymään käytetään ylipainehengityslaitetta eli CPAP-laitetta (Continuous Positive Airways Pressure). Maskina voi olla nenämaski, sierainmaski tai nenän ja suun peittävän maski. Lievässä uniapneassa hoidoksi saattaa riittää hampaiston uniapneakisko tai asentohoito. Joillakin uniapneapotilailla tarvitaan hoidoksi kirurgisia toimenpiteitä.
Uniapneaoireyhtymän ennaltaehkäisevänä keinona painonhallinta on avainasemassa, ja lievässä uniapneassa laihdutus saattaa riittää hoidoksi. Kasvuiässä voidaan ehkäistä uniapneaa korjaamalla purennan ja leuan kehittymistä oikomishoidolla, mikäli huomataan niiden kehittyminen uniapnean kannalta epäsuotuisaan suuntaan.
