Kenenkään ei tarvitse opettaa sinua hengittämään. Osaat jo.
Silti lähes jokainen kokee jossain vaiheessa elämää haasteita hengityksessään. Yleensä haasteet ovat ohimeneviä, kuten ajoittaista hengenahdistusta tai hengitystiheyden kasvamista. Toisinaan kroonistunut stressi, staattiset työasennot, liikunnan puute, sairaus tai lihasjännitykset kuitenkin muuttavat hengityksen toiminnallisuutta niin, että siitä katoaa vapaus ja soljuvuus.
Hengityksen vapauden tielle tulee esteitä. Viimeistään silloin lempeä työskentely hengityksen kanssa tulee ajankohtaiseksi. Parasta on tietysti kiinnittää huomiota hengitykseen jo silloin, kun ongelmia ei näy eikä kuulu. Hengitystyöskentelyllä luot nimittäin lisäresursseja kohdata elämän haastavia tilanteita, pysytellä yhteydessä itseen, säädellä tunteita ja vaikuttaa vireystilaan.
On onni, ettet elä hengityksen tietoisen ohjailun varassa.
Hengität päivän aikana noin 20 000 kertaa. On utopiaa ajatella, että voisit olla tietoinen jokaisesta hengityskierrosta ja aina valmis reagoimaan sen “huonoutueen” tai “vääryyteen”. Mielestäni on tarpeetonta leimata hengitystä oikeanlaiseksi tai vääränlaiseksi. Hengitys tekee juuri sitä, mitä sen pitääkin. Se reagoi jatkuvasti kehon tilaan ja auttaa ylläpitämään elimistön homeostaasia, systeemin sisällä vallitsevaa tasapainoa.
Oleellisempaa kuin jaottelu hyvään tai huonoon on ymmärtää, että hengitys on tapa. Jokainen hengitys vahvistaa jonkinlaista hengitystapaa ja hermoston tilaa. Se mitä teet toistuvasti siis vahvistuu. Sama pätee mihin tahansa muuhunkin tapaan: syömiseen, liikkumiseen, päivän rytmitykseen, työntekoon sun muuhun.
Tämä periaate tekee ymmärrettäväksi sen, miksi kroonistuneen yli- tai alivireyden noidankehästä on haastava poistua. Hengitystapa saattaa olla lukkiutunut tuottamaan ja ylläpitämään juuri sellaisia reaktioita, joita tunnet (ja joista ehkä haluaisit päästä eroon). Tällaisia voivat olla kiihtynyt sydämen syke, hermostuneisuus, ahdistuneisuus, vatsanväänteet, aivosumu ja kiputilat, muutamia mainitakseni.
Hengitys siis reagoi herkästi kehon, eli hermoston tilan muutoksiin, mutta säätelee samalla jatkuvasti hermoston tilaa. Yhteys toimii molempiin suuntiin!
Oikeastaan ainoa tarpeellinen kysymys “oikeaa” hengitystä määriteltäessä on, sääteleekö hengitystapa kehon tilaa joustavasti, tehokkaasti ja tilanteeseen sopivasti. Jos tämä hengityksen luonnollinen säätelyfunktio on heikentynyt, hengityksen tielle on tullut eletyn elämän myötä esteitä, jotka saattavat hiljalleen kasata kehomieleen erilaisia ongelmia.
Jotta voisimme ymmärtää, miksi vapaa ja toimiva hengitys on niin tärkeää ihmisolennolle, annan esimerkin:
Kiire on hallinnut elämääsi jo pitkään. Tiedossa on jälleen kerran tiukka työpäivä, joka huipentuu jo monta viikkoa hiomaasi esitykseen. Hermosto virittyy, lihakset jännittyvät ja hengitys tihenee. Esitys sujuu hyvin ja on ohi, mutta pallea ei suostukaan rentoutumaan.
Hengitysrytmi ei rauhoitu, ja uloshengityskin jää pahuksen tyngäksi. Keho ei saa tarvitsemaansa hiilidioksidia, joka laajentaisi verisuonia, vapauttaisi happea kudosten käyttöön ja rauhoittaisi hermostoa. Keho yrittää epätoivoisesti korjata tilannetta kiireisten viikkojen aikana oppimallaan tavalla eli jatkamalla tiheää, sisäänhengitystä korostavaa, kenties pinnallistakin hengitystapaa, joka edelleen ylläpitää alhaisia hiilidioksiditasoja, stressireaktiota ja pallean jännittyneisyyttä.
Kuuluisa noidankehä, eikö? Tämä elävän elämän esimerkki kuvaa hyvin hengityksen kaksisuuntaista suhdetta: hengitys reagoi tiukkaan tilanteeseen ja sen pitäisi reagoida myös tiukan tilanteen päättymiseen. Kun näin ei tapahdu, hengitys ei enää säätelekään kehon tilaa tilanteeseen sopivasti, joustavasti ja tehokkaasti, vaan muuttuu tönköksi, kehon stressitilaa ylläpitäväksi voimaksi.
Miten voisimme sitten kootusti määritellä vapaata ja toimivaa hengitystä? Esittelen tässä Rosalba Courtneyn EAARS-mallin.
Toimiva hengitys on:
EFFICIENT (tehokas)
Hengitys tuottaa suurimman määrän energiaa pienimmällä määrällä ponnisteluja.
ADAPTIVE (mukautuva)
APPROPRIATE (tilanteeseen sopiva)
RESPONSIVE (vastaanottavainen)
Hengitys mukautuu automaattisesti, kun tilanne ja hermoston tila muuttuvat. Se on oikeassa suhteessa siihen, kuinka paljon happea keho tarvitsee. Levossa hengitys luonnollisesti rauhoittuu ja hiilidioksiditasot nousevat. Juostessa taas on luonnollista hengittää eri tavalla kuin maatessa.
SUPPORTIVE (tukeva)
Hengitys tukee kehon toimintoja ja homeostaasia.
Miten hengitys sitten vapautuu ja alkaa toimia yllä kuvatulla tavalla? Monia reittejä, on vastaukseni.
Ymmärrät ehkä nähdessäsi kolme määrettä mukautuvuuden ja joustavuuden ympärillä, että läheskään aina hengityksen tietoinen muuttaminen ei tue kehoa juuri siinä, mihin se olisi luonnollisesti pyrkimässä.
Joskus liiallinen hengitykseen puuttuminen voi itse asiassa vahvistaa tönkköjä hengitysmalleja, jotka eivät anna kehon (ja hengityksen) toimia tilanteeseen sopivalla tavalla. Näin saattaa käydä esimerkiksi harjoitettaessa joogaa, jossa liike tehdään aina hengityksen tahdissa. Jollekulle ohjattu hengitys saattaa sopia prikulleen kehon metaboliseen tilaan; toisilla se voimistaa stressireaktiota ollessaan liian nopeaa; toisilla se aiheuttaa ahdistusta, koska hengitystä on hidastettava liikaa omasta luonnollisesta rytmistä.
Siksi hengityksen kanssa työskentelyn on syytä olla lempeää. Pikkuisen liian vähän on hengityksessä paljon parempi kuin vähänkään liian paljon.
Hengityksen vapauttaminen vaatii yleensä myös kehollista työskentelyä liikkeen ja rentoutumisen kautta, ilman minkäänlaista yritystä hengittää jollain tietyllä tapaa.
Jokainen meistä nimittäin osaa hengittää. Joskus tuon vapaan hengityksen houkuttelemiseksi on kuiskattava pienellä äänellä suuren huudon sijaan. Ja joissakin tilanteissa parasta taituruutta on olla yrittämättä mitään ylimääräistä.
Vapaan ja toimivan hengityksen eteen on aika ajoin nöyrryttävä luopumaan halusta kontrolloida ja muuttaa asioiden tilaa. Viisas, oikein ajoitettu ja ennen kaikkea monipuolisesti koko kehon hengitysjärjestelmän kanssa työskentelevä harjoittelu kuitenkin kantaa hedelmää.
Vapaa ja toimiva hengitys on aina oikein, aina luonnollista, aina synkroniassa kehon tilan ja ympäristön kanssa.
Millaista mantraa sinä kerrot hengitykselläsi maailmalle?
Kirjoittaja nautiskelee luonnollisen hengityksen äärellä viipyilystä ja on valmentanut satoja suomalaisia vapauttamaan hengityksensä Hengitys Unlimited -verkkokurssilla.
