Kaupallisessa yhteistyössä Ääniräätäli.
Ihminen oppii puhumaan useimmiten 1-2 -vuotiaana ja harjoittelemme tätä taitoa varsin ahkerasti varsinkin ennen kouluikää. Laulamista treenataan määrällisesti yleensä huomattavasti vähemmän elämän aikana ja se on myös vaativampaa lihastyötä, kuin puheääntöhengitys. Niinpä ei ole ollenkaan kummallista, että ensimmäisiä kertoja laulutunnille tulevat ovat siinä uskossa, että heillä on jotain vikaa hengityselimistössä tai jopa reikä keuhkoissa, kuten eräs asiakkaani ehdotti.
Myös vaativassa puhetyössä, vaikkapa puhelinpalvelussa, opettajana tai näyttelijänä, hengityselimistöltä vaaditaan hurjasti enemmän kestävyyttä ja joustamista, kuin jossain hiljaisemmassa työssä. Tällöin on hyvä olla tietoinen siitä, miten voi tuottaa riittävän voimakasta ääntä mahdollisimman pienellä lihastyöllä, rentouttaa hengityselimistöään työn lomassa sekä harjoittaa hengityselimistöstään kestävämmän ja joustavamman.
Rauhallisessa lepohengityksessä voidaan yleensä erottaa kolme vaihetta, jotka ovat sisäänhengitys, uloshengitys sekä tauko. Ääntöhengityksessä puolestaan on neljä vaihetta: sisäänhengitys, jarrutus sisäänhengityslihaksilla, uloshengitys (ääntövaihe) sekä tauko.
Sisäänhengitys tapahtuu siten, että pallea laskee/supistuu ja vetää ilmaa keuhkoihin. Myös ulommat kylkivälilihakset aktivoituvat ja avaavat rintakehää laajemmaksi.
Jarrutusvaiheella tarkoitan sitä, kun pallea jää ala-asentoon ja rintakehä pysyy avautuneena laajemmalle. Toisin sanoen emme päästä välittömästi heti sisäänhengityksen jälkeen rintakehää pienemmäksi vaan kannattelemme sitä ”auki”. Tämä on yleensä ääntöhengityksen kriittisin vaihe. Jarrutus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi supistaa kurkunpään lihaksia kiinni, ja tehdä ikään kuin tulppa kurkkuun, ettei ilma karkaa.
Kurkun sulkemisen tunnistaa siitä, että uloshengityksen alkaessa kurkusta kuuluu pienempi tai isompi ähkäisy. Lyhyesti sanoen: jarrutusvaiheessa sisäänhengityslihakset jäävät aktiivisiksi, eikä ilma pääse karkaamaan keuhkoista hallitsemattomasti.
Uloshengitysvaihe on äänenkäytön aika. Ääntöuloshengitys ei kuitenkaan ole passiivinen aktiviteetin hellittäminen, kuten lepohengityksessä. Äännön aikana on pidettävä edelleen sisäänhengityslihaksia aktiivisina. Tällöin ilmavirta kulkeutuu sievästi äänihuulien raosta pikkuhiljaa kohti fraasin loppua. Näin äänisoitin soi kauniisti ja vaivatta.
Lepotauko on tärkeä osa ääntöhengitystä. Hengityslihaksemme tekevät kovaa työtä saadakseen vaivattoman ja hallitun äännön aikaiseksi. Tauon aikana ennen seuraava sisäänhengitystä pitäisi tapahtua hengityslihasten rentoutuminen, jolloin ne jaksavat taas jatkaa työskentelyään eteenpäin.
Eli näin monta asiaa pitäisi tapahtua jokaisen hengityssyklin aikana! Ei siis ihme, että joskus laulajasta tuntuu, että keuhkoissa on reikä, jos lihakset eivät vielä jaksa kannatella rintakehää avoimena.
Hengityslihasten vahvistaminen hengitysharjoituksilla ja nykyaikaisilla apuvälineillä on viisasta jokaiselle, eikä vähiten äänenkäyttäjälle!
Kannattaa ensin vilkaista aikaisempi blogikirjoitukseni "Kuinka hengittää oikein puhuessa tai laulaessa? Vältä sudenkuopat näillä ohjeilla!" Saat artikkelista hyvän pohjan kokeiluillesi ääntöhengityksen parissa ja osaat välttää tavallisimmat hengitysvirheet.
Huomaathan harjoitusta tehdessäsi, että et nosta hartioita tai rintakehän yläosaa. Älä sulje kurkunpäätä (jos ähkäiset, se kertoo sulkemisesta). Ässänsihinän on hyvä olla tiivis ja työ lähtee alavatsasta asti. Kurkun tulee olla vapaa sihinän aikana. Katso oheinen video ja tee harjoitus ohjaukseni mukana!
Nyt kun olet tutustunut ääntöhengityksen anatomiaan, niin seuraavassa kirjoituksessani tutkimme tarkemmin, miten voit avata kehoasi tukemaan helppoa ja kestävää hengitystä.
Mikäli koet, että tämä ääntöhengitysharjoitus on sinulle hankala tai toivot henkilökohtaista ohjausta, niin tutustu henkilökohtaiseen äänivalmennuspalveluuni. Voin auttaa sinua helpomman ja kestävämmän äänenkäytön pariin!
Lue lisää: https://www.aaniraatali.fi/laulu-ja-puhetunnit/puhetunnit
