Lukuaika noin 80 hengitystä.
Mikä on metsäkylpy? Kyseessä on lyhyt tai pidempi metsäretki, jonka aikana keskitytään olemaan tietoisia ympäröivästä metsäluonnosta ja luonnon tarjoamista terveysvaikutuksista.
Erilaisia metsäkylvyn “oppisuuntia” ovat japanilainen Shinrin-yoku, Sirpa Arvosen kehittämä Metsämieli ja Mirja Nylanderin lanseeraama Metsäkellintä. Tässä artikkelissa esittelen ensin erilaisia metsäkylpymetodeja ja sitä, millainen rooli hengityksellä niissä on. Lopuksi käyn hieman tarkemmin läpi metsäkylvyn terveyshyötyjä suomalaisesta näkökulmasta.
Japanissa lääkäri saattaa määrätä potilaalleen Shinrin-yoku-metsäretkiä, joiden aikana pyritään aistimaan vahvasti luonnon ja sen eri elementtien läsnäolo. Melanie Choukas-Bradley kertoo kirjassaan Metsäkylpy – Hyvinvointia luonnosta Shinrin-Yokun avulla, että japanilainen metsänvartiolaitos alkoi vuonna 1982 levittää tietoisuutta Shinrin-yoku-nimisestä harjoituksesta. Stressaantuneet tokiolaiset haluttiin saada luontoon palautumaan.
Harjoitus otettiin hyvin vastaan, onhan luonnon kunnioittaminen ja luonnon kauneudesta nauttiminen syvällä japanilaisessa kulttuurissa. Tänä päivänä Shinrin-yoku-metsiä onkin kaikkialla Japanissa. Vierailijat voivat esimerkiksi mitata verenpaineensa ennen ja jälkeen metsäterapiakävelyn. Ohjattuun kävelyretkeen voi kuulua esimerkiksi vedessä kahlaamista, puiden halailemista, ulkoilmajoogaa ja nuudelien valmistamista.
Sinäkin voit metsäkylpeä Shinrin-yokun hengessä missä metsässä tahansa! Metsäkylpyopas Choukas-Bradleyn mukaan metsäkylpyretki koostuu kolmesta osasta:
Choukas-Bradley ei kirjassaan keskity hengitystekniikoihin tai -harjoituksiin sen tarkemmin. Hänen mukaansa riittää, että hengittää syvään ja rauhallisesti. Olennaisempaa on kiinnittää huomiota siihen, mitä metsässä haistaa (tai kuulee, näkee, tuntee ja kokee).
Mirja Nylander luonnehtii kirjassaan Metsäkellintä – terveyttä luonnosta kehittämäänsä Metsäkellintä-menetelmää näin:
“Metsäkellintä on suomalaisista juurista ja metsäyhteydestä, vanhasta suomalaisesta metsäisestä elävöitymisen mallista kehitetty, nykypäivään tuotu ja tulevaisuutta luova tapa kehon, mielen ja sielun hyvänolon ylläpitoon. Yhteytemme metsäluontoon ja olemassaoloomme sekä yhteytemme luonnolliseen terveyteen ovat metsäkellinnän peruskivet.”
Mistä siis on kyse? Pitkälti samasta asiasta kuin muissakin metsäkylpymetodeissa. Metsäkellijä pyrkii olemaan mahdollisimman tietoisesti läsnä luonnossa. Metsäkellintään voi kuulua vaeltamista, eväiden nauttimista tai hengitysharjoituksia.
Metsäkellinnän mukaisia hengitysharjoituksia ovat puuhengitys ja värihengitys. Yksinkertaistettuna puuhengitys tarkoittaa sitä, että hengittelijä nojaa puuhun hartiansa ja takaraivonsa (ei selkää!). Puuhengitys on rauhallista nenähengittämistä. Uloshengityksen aikana on tärkeää käyttää aktiivisesti alavatsalihaksia. Puuhengityksen aikana asetutaan puun aallonpituuksille. Samalla voi saada yhteyden omaan syvätajuntaansa.
Värihengityksen voisi yksinkertaistaa kertomalla, että metsäkävelyn aikana kuvitellaan kulloinkin luonnossa vallitsevan värin sisään hengittämistä. Kesäaikaan metsässä siis hengitetään nimenomaan vihreää väriä sydämen alueelta sisään ja uloshengityksellä jaloista maahan. Hyvä rytmi olisi kolme askelta sisään- ja kolme askelta uloshengitystä.
Loppuun vielä ote Nylanderin kirjasta:
“Tiedostavalla metsäkävelyllä annetaan oman hengityksen rytmissä ympäröivän maiseman huuhdella koko kehoa. Tällöin metsämaisema siivoaa kehon jokaista solua lempeän tehokkaasti ja jättää sisuksiin puhtaan kauneuden. Yksitoikkoinen jalan laittaminen toisen eteen värihengityksiä tehden synnyttää metsään säveliä, jotka alkavat soida soluissa.”
Sirpa Arvonen kertoo kirjassaan Metsämieli – Mielen ja kehon maastokirja, että Metsämieli-menetelmän yhtenä tarkoituksena on muistuttaa luonnon hyvinvointivaikutuksista ja siten innostaa säännöllisiin “metsäpiipahduksiin”.
Luonnossa oleilu vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiimme jo 5–10 minuutissa, sillä jo tuona aikana hengitystiheys, syke, verenpaine ja stressihormonien taso laskevat. Aistit valpastuvat metsässä liikkuessa ja kiireen kokeminen vähenee, joten tietoisuusharjoitusten tekeminen voi tuntua helpommalta kuin muualla. Monet Metsämieli-harjoitukset ovatkin juuri tietoisuusharjoituksia, mutta harjoitusten joukosta löytyy myös fyysistä kuntoa kohentavia ohjeistuksia.
Lyhimmillään Metsämieli-harjoitus voi kestää vain minuutin. Tuossa ajassa ehditään kuitenkin tasata hengitys ja valmistautua pian aloitettavaan metsähetkeen. Muutkaan harjoitukset eivät ole vaikeita tai monimutkaisia. (Jos ne olisivat, lukijan into lähteä luontoon saattaisi lopahtaa heti alkuunsa.) Joissain harjoituksissa ohjataan kiinnittämään huomiota hengityksen rytmiin, jolloin hengitysnopeus hidastuu yleensä itsestään. Hengitystä ei kuitenkaan pyritä erityisesti säätelemään.
Tämän sivuston päätoimittaja Katri Lindbergkin muistuttaa artikkelissaan siitä, että luonto rauhoittaa kehoa ja mieltä. Metsähetki (kutsuttiinpa sitä millä nimellä tahansa) alentaa sykettä, verenpainetta ja stressihormoni kortisolin määrää. Samassa artikkelissa Lindberg viittaa antioksidanttipitoisiin metsämarjoihin ja niiden lukuisiin terveyshyötyihin.
Adela Pajusen ja Marko Leppäsen kirja Suomalainen metsäkylpy tarjoaa kattavan katsauksen siihen, millaisia hyötyjä saa liikkuessaan luonnossa, ja miten metsää voitaisiin hyödyntää terveydenhoidossa. Kun tartuin kirjaan, luulin sen käsittelevän taas uutta metsäkylpytekniikkaa, mutta kyse olikin tieteellisellä otteella toteutetusta katsauksesta metsän terveyttä tukeviin vaikutuksiin.
Pajusen ja Leppäsen työ alkoi, kun Sipoon terveyskeskus päätti alkaa tarjota asiakkailleen luontoaltistusta, toisin sanoen siis metsäretkiä. Kokosin alle yhteenvedon mielestäni tärkeimmistä luontohyödyistä:
Professori Sinikka Piipon mukaan havupuista haihtuvat eteeriset öljyt voivat vaikuttaa muun muassa vastustuskykyyn – ja hormonitoimintaan ja muistiin. Myös tässä opinnäytetyössä muistutetaan, että maaperän bakteerit kulkeutuvat ihmisen elimistöön ihon, suun ja hengitysteiden kautta. Mitä monimuotoisemmassa ympäristössä ihminen elää, sitä parempi terveyden kannalta, sillä sitä enemmän erilaisia bakteereita on tukemassa ihmisen immuunijärjestelmää.
Metsän terveysvaikutuksista hyötyy riippumatta siitä, uskooko niihin tai keskittyykö niitä tietoisesti ajattelemaan. On kuitenkin mahdollista, että tieto luontohyödyistä tehostaa niiden vaikutusta – ainakin psyykkisten vaikutusten, kuten mielialan kohenemisen osalta.
Suomi on maailman metsäisimpiä maita. Suomessa kasvaa noin 4500 puuta jokaista suomalaista kohti. Keskimääräisellä suomalaisella on kotioveltaan 600 metrin matka metsään. He, jotka eivät syystä tai toisesta pääse metsään, voivat hyödyntää erilaisia virtuaalimetsiä.
Metsä on ollut niin erottamaton osa täällä asuneiden ihmisten elämää, ettei metsälle ole ollut erisnimeä. “Metsä”-sana on suhteellisen nuori lainasana Baltiasta. Suomalainen metsäsuhde pääsikin vuonna 2017 Unescon Elävän perinnön kansalliseen luetteloon.
Sain idean tähän artikkeliin, kun kuulin vuonna 2020 kahden eri metsäkylpymenetelmän kannattajan (huom. kannattajan, ei perustajan) kiistelevän siitä, mikä on oikea tapa metsäkylpeä. Olen tutustunut erilaisiin metsäkylpymetodeihin nyt parin vuoden ajan.
Oma näkemykseni on se, että Shinrin-yoku, Metsäkellintä ja Metsämieli ovat loppujen lopuksi melko samanlaisia menetelmiä. Kaikki mainitut menetelmät rohkaisevat viettämään aikaa metsässä, koska se tekee hyvää fyysiselle ja psyykkiselle terveydellemme. Lisäksi niiden mukaan metsässä on hyvä tehdä yksinkertaisia tietoisuus-, kiitollisuus- tai hengitysharjoituksia. Isoimmat erot eri menetelmien välillä ovat menetelmien nimissä ja siinä, että nähdäkseni Metsäkellintä lähestyy metsäkylpemistä muita transsendenttisemmalla tasolla.
Ei ole oikeaa tai väärää tapaa ottaa metsäkylpy!
Metsäkylpyoppaat ja -opaskirjat on nähdäkseni tarkoitettu:
Metsästä voi ottaa ilon irti myös metsäjoogan avulla, ja toki metsäkylpemistä voi harrastaa kokonaan omien mieltymystensä mukaan. Erilaisilla metsäkylpymetodeilla ja -oppailla on kuitenkin tärkeä tehtävä. Joskus on vaikea antaa arvoa asioille, jotka ovat liian lähellä itseä, ja joista ei ole aiemmin tarvinnut maksaa mitään. Metsäkylpyopas voi herättää huomaamaan meille niin tutussa metsäluonnossa olevan ihmeellisyyden ja siten syventää luontoyhteyttämme entisestään.
